Keltainen kissa pääsi ulkoilemaan lumihangelle.
Talvi ei ole amigurumikuvaajan aikaa - sisällä on pimeää ja ulkona pilvistä. Pilvinen sää syö värit ja tekee kuvista ylivalottuneina. Kissan kuvista tuli onneksi kohtalaisia.
Kissa on tehty Sayjai Thawornsupacharoen ohjeella. Se on tehty Hjertegarnin Roma-langasta 4mm koukulla ja sillä 12 mm turvasilmät.
Kissan painopiste on jaloissa. Usein amigurumeilla on iso pää ja pieni vartalo. Tällä kissalla on pitkät jalat ja isot jalkaterät. Jalkojen pituus on 16 cm ja jalkaterän pituus 10cm.
Kaikkineen kissan pituus on 35 cm.
Aika rennosti se makailee aidan päällä. Ei palele.
Tosin lumi tarttui ikävästi päälakeen ja selkään ja sisään tultua piti mennä patterin päälle lämmittelemään.
lauantai 23. helmikuuta 2013
lauantai 16. helmikuuta 2013
Amigurumikurssi kokosi eri-ikäisiä virkkaajia
Opetin tänään, lauantaina 16.2.2013, Hankasalmen kirjastolla amigurumien tekoa yhdelletoista innokkaalle virkkaajalle. Nuorin virkkaaja pinkissä hupparissaan oli 9-vuotias.
Ja vanhimmat ryhmäläiset olivat yli 60-vuotiaita. Sukupolvien kohtaaminen puuvillalankojen lomassa.
Magic ringit tuottivat vähän ongelmia ja moni kaipasi apua tasaisin välein. Mutta tuli valmistakin. Hurraa, ensimmäinen amigurumi on valmis!
Mustavalkoinen pöllö sai pinkin nokan. Parven ensimmäinen pöllö.
Yksi virkkaaja teki työtään ilman etusormen apua. Teipatulla ja liimatulla sormella ei voinut virkata ja tekniikan joutui miettimään kokonaan uudelleen.
Mustavalkoinen sai rinnalleen kaksi seuraavaa kaveria.
Ryhmän pienimmän amigurumista tuli persoonallinen söpöläinen.
Kurssi oli hyvä osoitus siitä, että jokainen oppii tekemään amigurumin. Vaikka ei ensin osaisi edes pitää virkkuukoukkua on noin viiden tunnin päästä valmista. Ei muuta kuin tekemään vaan.
Lisää pöllöistä ja pöllöjen tekemisestä täältä.
Ja vanhimmat ryhmäläiset olivat yli 60-vuotiaita. Sukupolvien kohtaaminen puuvillalankojen lomassa.
Magic ringit tuottivat vähän ongelmia ja moni kaipasi apua tasaisin välein. Mutta tuli valmistakin. Hurraa, ensimmäinen amigurumi on valmis!
Mustavalkoinen pöllö sai pinkin nokan. Parven ensimmäinen pöllö.
Yksi virkkaaja teki työtään ilman etusormen apua. Teipatulla ja liimatulla sormella ei voinut virkata ja tekniikan joutui miettimään kokonaan uudelleen.
Mustavalkoinen sai rinnalleen kaksi seuraavaa kaveria.
Ryhmän pienimmän amigurumista tuli persoonallinen söpöläinen.
Kurssi oli hyvä osoitus siitä, että jokainen oppii tekemään amigurumin. Vaikka ei ensin osaisi edes pitää virkkuukoukkua on noin viiden tunnin päästä valmista. Ei muuta kuin tekemään vaan.
Lisää pöllöistä ja pöllöjen tekemisestä täältä.
torstai 7. helmikuuta 2013
Koira katselee talviselle merelle
Tule jo kevät, tule pian! Ei enää enempää lunta.
Tämä koira on 15 cm pitkä ja 8 cm korkea - tai matala. Se on tehty Amy Gainesin ohjeella. Lanka on taas tuttua Schachenmayrin Cataniaa, koukku 3,5mm ja silmät 9mm.
Pieni, nopea ja helppo koira on mukava vaikka välipala-amigurumina. Ja mukava kaveri ottaa mukaan.
Onhan tämä talviaamukin ihan kiva, mutta kesäaamu olisi kyllä mukavampi tuumii koira, ja katselee kaihoisana jäässä olevaa Helsingin kauppatorin edustaa.
Tämä koira on 15 cm pitkä ja 8 cm korkea - tai matala. Se on tehty Amy Gainesin ohjeella. Lanka on taas tuttua Schachenmayrin Cataniaa, koukku 3,5mm ja silmät 9mm.
Pieni, nopea ja helppo koira on mukava vaikka välipala-amigurumina. Ja mukava kaveri ottaa mukaan.
Onhan tämä talviaamukin ihan kiva, mutta kesäaamu olisi kyllä mukavampi tuumii koira, ja katselee kaihoisana jäässä olevaa Helsingin kauppatorin edustaa.
torstai 31. tammikuuta 2013
Talviaamun mehiläinen
Talviaamuna Kauppatorin rantaan lennähti pienen pieni mehiläinen. Pakkasessa ja lumen keskelläkin hymy on herkässä.
Mehiläisen ohje on Shannen C:n. Mehiläinen on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla. Mehiläisellä on 9mm turvasilmät. Ohjeessa mehiläisen tummat raidat on tehty ruskealla, minun omani mustalla.
Päälaelta jalanpohjiin mehiläinen on 16,5 cm korkea.
Ohjeessa mehiläisen tuntosarviin ja laitettu puhelimen johtoa - minulla ei sellaista ollut. Niinpä sarvet sojottavat mihin suuntaan milloinkin.
Aika hauska siipien tekemisen tapa. Voi hyödyntää muuallakin. Hiukan täytettä tekee hauskan efektin.
Ja hauskaa oli mehiläisen kuvaaminenkin. On ehkä vähän hulluutta kyykkiä kuvaamassa pientä virkattua lelua kekellä aamuista Helsingin kauppatoria. Pari turistia hiukan ihmetteli, mitä tuo oikein puuhaa. Ja minä olin vaan matkalla työkokoukseen...
Mehiläisen ohje on Shannen C:n. Mehiläinen on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla. Mehiläisellä on 9mm turvasilmät. Ohjeessa mehiläisen tummat raidat on tehty ruskealla, minun omani mustalla.
Päälaelta jalanpohjiin mehiläinen on 16,5 cm korkea.
Ohjeessa mehiläisen tuntosarviin ja laitettu puhelimen johtoa - minulla ei sellaista ollut. Niinpä sarvet sojottavat mihin suuntaan milloinkin.
Aika hauska siipien tekemisen tapa. Voi hyödyntää muuallakin. Hiukan täytettä tekee hauskan efektin.
Ja hauskaa oli mehiläisen kuvaaminenkin. On ehkä vähän hulluutta kyykkiä kuvaamassa pientä virkattua lelua kekellä aamuista Helsingin kauppatoria. Pari turistia hiukan ihmetteli, mitä tuo oikein puuhaa. Ja minä olin vaan matkalla työkokoukseen...
perjantai 28. joulukuuta 2012
Pieni possu vaahteranlehdillä
Joulu lähestyy. Ja possuthan liittyy jouluun, eikö. Tämä possu on kuvattu syksyn keltaisilla lehdillä Kallion kallioilla. Vähän huolestuneena joulun lähestymisestä.
Possu on 27 cm korkea ja sillä on 9mm turvasilmät. Possu on tehty Hjertegarnin Roma-langasta.
Rentona pötköttää ja näyttää joululle niin vatsansa...
... kuin selkänsäkin. Jees selvittiin!
Possun ohje on Teri Crewsin. Possu on ohjeessa huolestunut, enkä minäkään laittanut sille hymysuuta.
Possu on 27 cm korkea ja sillä on 9mm turvasilmät. Possu on tehty Hjertegarnin Roma-langasta.
Rentona pötköttää ja näyttää joululle niin vatsansa...
... kuin selkänsäkin. Jees selvittiin!
maanantai 24. joulukuuta 2012
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Tämä vuosi oli virkkaajan vuosi. Virkkasin valtavan, laskematta jääneen joukon amigurumeja. Olkoon alkava vuosi yhtä lailla tuottelias ja iloa tuova.
Nämä jouluenkelit tein viime jouluksi ja ne lensivät ystävieni ja sukulaisteni koteihin. Toivon, että monenlaisia enkeleitä lentää meidän kaikkien jouluun.
Tämä vuosi oli virkkaajan vuosi. Virkkasin valtavan, laskematta jääneen joukon amigurumeja. Olkoon alkava vuosi yhtä lailla tuottelias ja iloa tuova.
Nämä jouluenkelit tein viime jouluksi ja ne lensivät ystävieni ja sukulaisteni koteihin. Toivon, että monenlaisia enkeleitä lentää meidän kaikkien jouluun.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Pitkäjalat koolla
Vaikka joulu lähestyykin on kuvien tausta on hyvin syksyinen. Tällä kertaa koolla on koko mustavalkoinen moninainen perhe eli pitkäjalat - ja seepra.
Pitkäjalkojen perheeseen kuuluu possu, nalle, iso lintu ja pieni lintu sekä mustavalkoisen värinsä vuoksi kuviin mukaan otettu seepra. Possusta tarkemmin täältä, linnusta täältä ja seeprasta täältä. Seepraa lukuunottamatta kaikkine muiden ohje on Hisako and Shizue Okawan kirjasta Long-Legged Friend. Seepra on Christel Krukkertin ohje.
Amigurumien kuvaaminen on sellaista puuhaa, jota ohikulkijat saattavat pitää hulluna. Aikuinen ihminen rivittelee pehkoeläimiä eri tavalla ja kuvaa niitä. Ja näköjään kamerakin on välillä väärin päin...
Takaapäin kuitenkin näkyy hyvin se, että raitojen liitoskohtiin vaan jää aika tuo pykälä.
Jos muut on pitkiä ja pitkäjalkaisia, niin pieni lintu sitten aidosti on pieni. Pitsit silläkin on räpylöissä ja kaulassa.
Pitkäjalkanalle puolestaan - no tästä ei kyllä voi olla ihan varma mitä eläinlajia tämä itse asiassa edustaa. Jalat on pitkät ja korvat suuret.
Napakasti sekin kuitenkin istuu vaahteranlehtien päällä.
Jalassaan - no onkos nämä nyt sitten kiinantossut. Puettavat ja riisuttavat kengät nyt joka tapauksessa.
Minä tykkään pitkäjaloista. Jotenkin näistä tulee hyvälle tuulelle.
Pitkäjalkojen perheeseen kuuluu possu, nalle, iso lintu ja pieni lintu sekä mustavalkoisen värinsä vuoksi kuviin mukaan otettu seepra. Possusta tarkemmin täältä, linnusta täältä ja seeprasta täältä. Seepraa lukuunottamatta kaikkine muiden ohje on Hisako and Shizue Okawan kirjasta Long-Legged Friend. Seepra on Christel Krukkertin ohje.
Amigurumien kuvaaminen on sellaista puuhaa, jota ohikulkijat saattavat pitää hulluna. Aikuinen ihminen rivittelee pehkoeläimiä eri tavalla ja kuvaa niitä. Ja näköjään kamerakin on välillä väärin päin...
Takaapäin kuitenkin näkyy hyvin se, että raitojen liitoskohtiin vaan jää aika tuo pykälä.
Jos muut on pitkiä ja pitkäjalkaisia, niin pieni lintu sitten aidosti on pieni. Pitsit silläkin on räpylöissä ja kaulassa.
Pitkäjalkanalle puolestaan - no tästä ei kyllä voi olla ihan varma mitä eläinlajia tämä itse asiassa edustaa. Jalat on pitkät ja korvat suuret.
Napakasti sekin kuitenkin istuu vaahteranlehtien päällä.
Jalassaan - no onkos nämä nyt sitten kiinantossut. Puettavat ja riisuttavat kengät nyt joka tapauksessa.
Minä tykkään pitkäjaloista. Jotenkin näistä tulee hyvälle tuulelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
