Ripsu-hiiren Monopoly-peli

Tervetuloa pelaamaan Amigurumipajan Reality-Monopolya Ripsu-hiiren kanssa.

Kauniina aurinkoisena syyspäivänä Ripsu-hiiri pelasi yhdessä pienten ystäviensä kanssa tosielämän Monopolyä Helsingin kaduilla. Sen pienet ystävät olivat kiinnostuneita, missä on Erottaja ja Eira, ja miten sinne voisi laittaa taloja ja hotellin. Niinpä Ripsu kutsui heidän seikkailemaan Monopoly-laudan kaduille Helsinkiin. 

Koska pelipäivä oli niin mukava, Ripsu jakaa peliohjeet kanssanne. Näillä vinkeillä voit lähteä pelaamaan ja keksiä lisää paikkoja ja tehtäviä. Ripsu ystävineen aloitti klo 9.30 lauantaiaamuna. Peliin menee helposti koko päivä. 

Pelin aloitus ja peliohjeet

Pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen. Lisäksi tarvitaan 1-2 pelin johtajaa, jotka antavat peliohjeita. Pelaajille päivän reitti ja tapahtumat tulevat yllätyksenä. 

Tarvikkeet: Kartta jokaiselle joukkueelle, vihkot ja kynät, joukkueiden valitsemat pelimerkit, jalkapallo, tarvittavat Monopoly-kortit ja pelirahat. 

Pelirahat: Jokaiselle joukkueelle jaetaan 1x20, 1x10, 1x5, 1x2, 1x1, 1x0,50, 1x0,20, 1x0,10 ja 1x0,05  euroa. Päivän kuluessa maksetaan pääasiassa näillä rahoilla. 

Pelin aloitus: Pelaajat saavat joitakin päiviä ennen pelin alkua esimerkiksi tekstiviestinä tai postikorttina viestin: "Mene vankilaan, mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta". Peli aloitetaan Katajanokan vankilasta lähtöruudun sijaan. Pelin alkaessa todetaan joukkueet ja niiden pelimerkit. Joukkueille jaetaan pelikuoret, joissa on pelitarvikkeet ja pelirahat. Päivän aikana joukkueet merkitsevät karttaan kaikki kadut, joilla on käyty ja jotka on nähty. Jokaisella kadulla otetaan valokuvia. 

Ensimmäisessä Monopoly-pelilaudan ruudussa, Katajanokan vankilassa tutkitaan vankilan käytäviä ja kahta avoinna olevaa selliä. Vankilassa syödään myös kunnon aamupala, jotta jaksetaan pelata. Metalliastioilta tietenkin. Samalla puhutaan Katajanokan historiasta.

Tehtävä: Keksikää rosvo- tai vankila-aiheinen laulu ja esittäkää se muille eristyssellissä. 

Tämän jälkeen pelaajat saavat Yhteismaa-kortin "Vapaudut vankilasta" ja heti sen perään Sattuma-kortin "Mene lähtöruutuun". 

Ripsu-hiiren pelissä lähtöruutu oli Kalliossa, jonne pienten ystävien perhe jätti autonsa ja heille ostettiin HSL:n päiväliput.

Lähtöruudussa pelaajat saavat Yhteismaakortin: "Jatka matkaasi Hämeentielle". 
Kävellään Hämeentietielle Haapaniemen ratikkapysäkille.

Tehtävä: Mitkä ratikkanumerot kulkevat tästä ja mihin ne menevät? Minne 7A menee? 
Hypätään ratikka 7A:n kyytiin. Matkalla bongataan Siltasaari.

Liisankatu
Ratikasta jäädään pois Snelmanninkadun pysäkillä.

Tehtävä: Etsi osoite Liisankatu 9. Tee matkalla havaintoja ja etsi, missä talossa on kultaisia kukkoja, tipuja ja kissoja. Etsi tämän kuvan ovi. 

Tehtävä: Tee Chjoko-suklaakahvilassa mieleisiäsi ostoksia. Osta päivän matkalle herkkueväät. 

Vaihtoehtoja on niin paljon, että Ripsu-hiiren pienten ystävien on vaikea valita. Robotti-suklaat päätyvät jokaisen pelaajan matkaan.

Tämän jälkeen palataan samalle ratikkapysäkille Liisankadun alkuun ja jatketaan matkaan 7A:lla.
 

Snelmanninkatu
Ratikasta jäädään pois Hallituskadun pysäkillä (Snelmanninkatu 2), aivan Suomen Pankin Rahamuseon ovella. Mennään sisään museoon. Museo on maksuton.

Tehtävä: Etsi vastaus seuraaviin kysymyksiin: 
- Yhdessä vitriinissa on maailman eniten käytetyt rahat ja niiden maiden rahat, joiden väkiluku on suurin. Tunnista maat. 
- Selvitä, kuka on suunnitellut Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäiset setelit. 
- Selvitä, paljonko painaa suurin Suomesta löydetty kultahippu ja mistä se on löydetty. 
- Museosta saa pieniä hologrammikortteja, joissa on ohjeet setelien aitouden tunnistamiseen. Tutki seteleitä ja etsi turvatekijät.  

Unioninkatu
Jatka Rahamuseosta matkaa kulman ympäri Senaatintorille. Suurkirkko rajautuu myös Unioninkatuun.

Tehtävä: Laske Suurkirkon portaat. Jos yksi porras on 20cm korkea, kuinka korkeat portaat ovat yhteensä? 
Ripsu-hiiri on vähän väsynyt. Portaiden määrä pitää tarkastuslaskea aika monta kertaa.
Samalla on hyvä bongata Senaatintoria ympäröivät rakennukset Valtioneuvoston linna ja Yliopiston päärakennus. Jos kirkon ovet ovat auki, käykää tutkimassa kirkkoa.  

Samalla bongataan helposti vielä yksi katu. Se on nimetty tämän herran mukaan - tunnistatko?
Tämän jälkeen matkaa jatketaan kävellen Sofiankatua pitkin.

Esplanadi
Tehtävä: Tunnista tämä neito. Poseeraa kuvassa, kuin patsaan hylkeet. 

Tehtävä: Ylitä katu turvallisesti ja käy katsomassa, kuka herra katselee Havis Amandaa puiston toisesta päästä. 
Kävelkää Etelä-Esplanadia pitkin kohti Etelärantaa. Bongatkaa matkalla Kasarmikatu. 

Kaikki muut Monopoly-pelin kadut ovat olemassa olevia Helsingin katuja, paitsi Rantatie. Se voisi olla Sörnäisten rantatie, Pohjoisranta tai Eteläranta. Monopolyn kadut ovat ryhmissä siten, että ne ovat toisiaan lähellä olevia katuja. Ripsu-hiiren pelissä Rantatie oli Eteläranta. Käykää tutkimassa Vanhaa Kauppahallia.  

Kauppatori
Ripsu-hiiri söi pienten ystäviensä kanssa kauppatorilla torilounaan ja tutki myytipöytiä. Torilla oli paljon väkeä. Torilla voi myös tehdä ostoksia.

Tehtävä: Aja kierros Kauppatorin takana olevalla Maailmanpyörällä. Katsele Helsinkiä yläilmoista ja tunnista paikkoja, joissa on jo käyty. 

Maailmanpyörältä matkaa jatketaan Presidentinlinnan ja Päävartion vierestä Aleksanterinkadulle.  Ritarihuoneen pysäkiltä hypätään ratikkaan 4 ja ajetaan Stockan edessä olevalle pysäkille.

Mannerheimintie
Tehtävä: Keksi selitys, keitä nämä miehet ovat ja mitä ne tekevät tässä. 

Pakasta nousee Yhteismaa-kortti: "Palaa Korkeavuorenkadulle". 
Mennään ylioppilastalon pysäkille Mannerheimintielle Stockan viereen ja otetaan Ratikka 10.
Matkalla bongataan Lönnrotinkatu, Bulevardi ja Erottaja. 

Korkeavuorenkatu
Jäädään ratikasta pois Johanneksen kirkon pysäkillä. Mennään Johanneksen kentälle, missä ovat treenanneet ja pelitaitonsa oppineet Mikael Forssel ja Joel Pohjanpalo.

Tehtävä: Pelataan futismatsi. 

Pelin jälkeen pakasta nousee Sattuma-kortti: "Minkä Monopolyn paikan vielä haluaisit nähdä? Mennään sinne" 
Pienet ystävät valitsevat Eiran.

Eira ja Tehtaankatu
Kävellään Korkeavuorenkadun päähän ja Kapteeninkatua pitkin Tehtaankadulle ja tien toisella puolella olevaan leikkipuistoon. Tämä oli hyvä ehdotus, sillä oikeastaan saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Leikkipuistossa kiipeillään ja kiikutaan hetki, ennen kuin hypätään 3:seen kohti keskustaa ja Kalliota.

Ratikkareitillä bongataan vielä Annankatu, Simonkatu, Keskuskatu, Rautatieasema, Mikonkatu ja Kaisaniemenkatu. 

Jos kello ei ole vielä liian paljon, kuten Ripsu-hiirellä ja pienillä ystävillä jo oli, voi jäädä pois Rautatieasemalla ja ajaa junalla Pasilan asemalle ja sieltä ratikalla Sörnäisten asemalle. 

Ripsu-hiiri ja pienet ystävät valitsevat vielä ennen Lähtöruutuun paluuta Siltasaaren ja kävivät Juttutuvassa syömässä. Pitkä päivä ja heillä kaikilla oli jo kova nälkä. Niin kova, että he eivät jaksaneet ottaa enää yhtään kuvaa.  Valinta oli hyvä, jokaisen makuun löytyi jotakin.

Lopuksi he kertasivat, missä kaikkialla he olivat käyneet ja tutkivat, mitkä kaikki sarjat he olivat saaneet kokoon. He ehtivät yhdessä päivässä käydä tosi monta paikkaa. Lopuksi he myös kertoivat, mikä oli kenenkin mielestä päivän paras paikka.

Hyvä pelipäivä - Amigurumipaja suosittelee!

***

Ripsu-hiiri on tehty Stip & Haak -ohjeella. Hiiri on aika iso. Päälaelta jalkapohjiin mitattuna se on 50cm korkea. Hiiri on tehty Catania-langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät.
Olen tehnyt saman suunnittelijan ohjeella myös Heinolassa seikkailleen koiran ja Malmgårdissa käyneen pöllön. Nämä ovat tosi kivoja ohjeita. Kannattaa katsoa myös maksuttomat ohjeet.

Amigurumipajan Apina ja Söderskärin majakka

Tänä vuonna kesä alkoi kunnolla vasta elokuussa. Ei siis ihme, että kesän ensimmäinen meriretkikin tehtiin vasta nyt. Tervetuloa Amigurumipajan Apinan mukaan Söderskärin majakalle!

Meri oli lähes tyyni, kun Marival II seilasi Vuosaaresta Söderskäriin. Sen verran oli kuitenkin tuulta, että purjeveneitä oli paljon liikkeellä.

Reilun tunnin matkan jälkeen majakan torni tuli näkyviin. Lähes koko viimeisen puolen tunnin ajan Apina seisoi veneen yläkannella aivan keulassa ja katseli lähestyvää majakkaa. Majakan torni kasvoi ja kasvoi ja viimein oltiin perillä.

Söderskärin majakka sijaitsee Mattlandetin saaren korkeimmalla kohdalla, Porvoon ulkosaaristossa, noin 15 meripeninkulman (1 meripeninkulma on 1852 m) päässä Helsingistä. Majakan alustavat piirustukset teki Albert Edefelt (taidemaalarin isä) ja lopullisen suunnitelman Ernst Lohrmann. Majakka valmistui 1862. 

Majakka rakennettiin tiilistä ja sen alaosa oli vuorattu graniitilla. Majakkatorni oli alun perin tarkoitus tehdä kokonaan harmaakivestä, mutta sitä ei saatu tarpeeksi. Vain kahdeksaan metriin asti riitti kiveä, ja loput oli tehtävä tiilestä. Majakassa huomattiin pian sen valmistumisen jälkeen vakavia puutteita. Se huojui kovassa tuulessa muutaman tuuman, se oli kallellaan ja keskeltä notkolla. Vuonna 1914-1917 koko rakennusta vahvistettiin ulkopuolta muuraamalla siihen ratakiskoista ja teräsköysistä rakennettu tukirakennelma, ikäänkuin korsetti. 

Lähes 40 metriä korkean majakkatornin näköalatasanteelta on kaunis näköala. Apina kiipeää ylös näköalatasanteelle. Lamppuhuoneeseen se ei viitsi mennä, siellä on ahdasta ja todella kuuma. 

Majakkasaari oli aikanaa monen ihmisen koti. Apinan kanssa kuvassa ovat Frei ja Lyyti. Majakan valmistuttua saaren työntekijöille tarvittiin asuintiloja. Yhtä aikaa majakan kanssa valmistuivat majakanvartijoiden punainen asuintalo sekä maakellari. Majakanvartijat sekä majakkamestari asuivat perheineen saaressa vuoden ympäri, ja majakkamestari huolehti, että työt tuli tehtyä ja opetti myös vartijoiden jälkikasvua. Sauna valmistui 1876 ja majakkamestarin talo 1911. Majakan vartijat poistuivat Söderskäriltä 1957, jolloin majakka automatisoitiin. Majakka sammutettiin kokonaan vuonna 1989. 

Majakan väki kalasti paljon. Apina tutki vanhoja verkkoja ja mietti, että se ei uskalla ottaa kalaa pois edes ongenkoukusta. Ehkä siitä ei olisi asumaan majakalla.

Apina katselee ulos majakan ikkunasta. Sen tumma silhuetti näyttää vähän muumilta.

Tove Janssonin kirja Muumipappa ja meri (Pappan och havet 1965) kertoo yksinäisyydestä ja ihmisenä kasvamisesta. Kirjassa muumiperhe ja Pikku Myy muuttavat kaukaiselle majakkasaarelle. Majakan arvellaan olevan Söderskär, vaikka Jansson antamat koordinaatit eivät siihen täsmääkään, vaan vievät 20 kilometriä idemmäs. Ollaan siis Muumipapan jäljillä. Amigurumipaja on ollut muumien äidin, Tove Janssonin jalanjäljissä kerran ennenkin. 

Amigurumipajan Apina löytää kivan muumihenkisen blogitekstin Söderskärin majakasta. 

Amigurumipaja on muuten ollut majakassa ennenkin. Muistatteko?
Viime kesänä Amigurumipajan Leijona kävi Bengtskärin majakassa.
Tänä keväänä Amigurumi-tyttö kävi Hailuodon majakassa.
Myöhemmin on tulosssa kuvia Kanadan Itärannikolta Peggy's Coven majakalta.

Vielä on aika monta suomalaista majakkaa jäljellä. Apina tutkii taulua Suomen vanhoista majakoista. Mikähän olisi seuraava?

Tornissa käytyään Apina lähtee tutkimaan saarta. Onpas polttopuista tehty hieno pino.

Saaren luonto on karu mutta löytyy sentään kasvejakin. Tämä on osmankäämi.

Mikäs tämä keltainen onkaan? Apina unohtaa joka kerta. Tällä kertaa ei ole luontokirjaa mukana.

Apina rakastaa auringosta kuumia kallioita. Se istuu katsemaan kallioita ja merta.

Ja vähän pitää myös käydä makaamaan. Tästä imetään auringon lämpöä ja energiaa koko pitkäksi ja pimeäksi talveksi.

Tässähän on ikäänkuin portaat, joita pitkin voi mennä uimaan. Apinasta vesi on ihan liian kylmää. Apinan matkakaveri sen sijaan ui pitkän kierroksen. 

Sitten on jo aika lähteä. Saarella vietetyt 2,5 tuntia tuntuvat aivan liian lyhyeltä ajalta. Täällä olisi voinut olla vielä vaikka kuinka monta tuntia. Ihana saari, ihana kesä ja ihana meri. Niin ja ihana majakka. Tänne tullaan takaisin.

Apina on tehty Heart & Sew -blogin ilmaisella ohjeella. Tein apinalleni raidallisen paidan. Apina on 32cm korkea ja sillä on 9mm turvasilmät. Se on tehty Catania-langasta 3,5mm koukulla. Mukavan kokoinen ja helppo matkakaveri.

Vihtori-koiran matkassa Heinolassa

Viimeisenä kesälomapäivänä Amigurumipaja suuntasi kesäretkelle Heinolaan. Tervetuloa mukaan katsomaan, mitä hieman alle 20 000 asukkaan Heinolasta löytyy.

 

Ennen kuin mennään mihinkään muuas, käydään kylässä Vihtori-koiran etunimikaiman ja tämän perheen kotona. Heinola taitaa olla mukava paikka asua, Vihtori-koira miettii. Kysytäänpä sitä näiltä paikallisilta asukkailta.

"Terapiakana-Norman, onko täällä Heinolassa mukava asua", Vihtori-koira kysyy. Norman katsoo sitä ihmeissään. "Kummallinen kysymys".

"Täällä on kaikki oikein hyvin", Norman sanoo. "Meillä on kiva koti, oma piha ja sisällä yksi meistä hautoo parhaillaan - tulossa on pieniä tipuja". Vihtori-koira miettii, että kuulostaa hyvältä. Norman on kuitenkin jo menossa syömään lisää kirsikoita. Siispä Vihtori-koira lähtee katsomaan kaupunkia. Se saa mukaansa tuoreita kananmunia.

Vihtori-koira menee ensin lähiruokaa myyvään Heilaan. Kauppa on täynnä monenlaisia herkkuja. Vihtori-koira ostaa leipää, Heilan mansikka-limonadia ja hapankorppuja. Kaupan edessä myytävät korit ovat kauniita. Vihtori-koiran tekee mieli pientä koria.

 

Heinolassa on kauniita puutaloja. Vihtori-koira suuntaan yhteen niistä.

 

Sen on nälkä. Ravintola Heinolan Heilin pihalla on viihtyisä syödä. Tarjoilijan suosittelema Pahalaisen kana on hyvää ja sen päällä olevat rapeat bataattilastut ovat erinomaisia. Nam nam.

 

 Vihtori-koiraa alkaa ruuan jälkeen väsyttää. Mutta missä se oikein nukkuu?

Nukkumapaikka on valtavan suuren poppelin kolossa. Rohkea lapsi on kiivennyt puuhun, mutta se ei Vihtori-koiran unta haittaa. Onneksi se ei putoa puusta kesken unien.  Tässä puussa riittää puunhalaajille halattavaa.

Puusta Vihtori-koira ei putoa, mutta kun se menee Kylpylän uimarannan vesiliukumäkeen, käy hullusti. Vihtori-koira lentää isossa mutkassa kyydistä. Korvat vein lepattavat.

Se lentää Lääninkivalteri Aschanin talon pihalle. On kuin olisi tullut 200 vuotta ajassa taaksepäin talon pihaan ja puutarhaan. Nyt ei kuitenkaan jäädä tutkimaan museoita. Niitäkin Heinolassa riittää.

Vihtori-koira osuu sattumalta hauskaan kauppaan. Romua ja romantiikkaa on helppo suositella muillekin. Vanhoja lasimaljakoita hyllyissä väreittäin, paljon erilaisia peltipurkkeja, fillaritavaraa ja vanhoja huonekaluja sekä retrovalaisimia. Omistaja kertoo, että hän myy sitä, mistä itse tykkää. Vihtori-koira ostaa keltaisen Riihimäen lasin valmistaman ja Erkkitapio Siiroisen suunnitteleman kannun.

Entäs sitten Heinolan kulttuuri? No sillä on pitkät perinteet. Heinolassa syntynyt runoilija ja kirjailija Uuno Kailas on yksi Tulenkantajista.

 

 

 

Nykyään Heinolassa vaikuttavat Runonkantajat. Heidän järjestämänsä Runo kantaa -tapahtuma toi runot Heinolassa liikkuvien lähelle. Puihin oli kiinnitetty myös Uuno Kailaan runoja. Vihtori-koiralle tutumpaa on Juice Leskisen runous. Tässä puussa lukee: 

 

"On helppoa olla samaa mieltä,

on helppoa olla mieletön,

vaan enemmän löytää,

kun poikkeaa tieltä

ja oikaisee läpi metsikön."

Heinola on se kaupunki, jonka ohi ajat moottoritietä, kun menet Helsingistä Lahden ohi Jyväskylään tai Mikkeliin. Heinolan kohdalla on Tähtiniemen silta. Siltä sillalta on todella upea maisema molempiin suuntiin. Vettä ja siltoja Heinolassa riittää. Tänään on hyvä päivä ihailla Heinolan monia vesistöjä. Järvistä suurimmat ovat Ruotsalainen ja Konnivesi, joiden välissä virtaa Kymijoen Jyrängönvirta.

 Sitten tarvitaan virkistystä. Vihtori-koira syö viihtyisässä Café Kailaksessa jäätelön.

 

Mennäänkö kirkkoon? Ei tällä kertaa, Vihtori-koira tuumaa.

Heinolan lintutarhassa Vihtori-koira sen sijaan haluaa ehdottomasti käydä.

Heinolan lintutarha hoitaa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja ja palauttaa ne takaisin luontoon. Vuosittain hoitoon tulee noin 200-250 lintua, joista 30-40% pystytään palauttamaan takaisin luontoon.

Tällä viirupöllöllä on siipivamma, eikä se pärjää enää luonnossa.

Vihtori-koira pärjää hyvin kaupunkiluonnossa. Tässä on Heinolan rautatiesilta. Juna kulkee enää kerran päivässä, sillä nopeimmat junat eivät enää pysähdy täällä.

 

Vihtori-koiraa pelottaa sillalla vähän. Tai no, jonkin verran. Sillan raoista näkyy kaukana alhaalla virtaava vesi. Hui, entä jos putoan. Tai jotain tavaroita putoaa. Maisema on kuitenkin upea.

 

Sitten Vihtori-koira suuntaa sinne, mikä on Heinolan matkan pääkohde. Tämä rakennus on Heinolan  Harjupaviljonki.

 

Itämaisvaikutteisessa vuonna 1900 rakennetussa jugendrakennksessa Harjupuistossa toimii vohvelikahvila, josta saa sekä makeita että suolaisia vohveleita. Vihtori-koira ottaa tietenkin makean. Salmiakkia ja lakritsaa.

Tänä iltana Harjupaviljongissa on Viljami K:n keikka. Vihtori-koira tykkää matkalaukkuorkesterin musiikista ja se saa fanikuvan itselleen. Ja aforismi-lapun, jossa lukee "Sen näkee naamasta, kun lakkaa satamasta". Niin totta, Vihtori-koira miettii. Koko kesän on satanut niin paljon, että sitä ei ole paljoa hymyilyttänyt. Päivä Heinolassa sen sijaan on lämmin ja aurinkoinen. Vihtori-koira kiittää.

Keikan jälkeen on aika lähteä Tähtiniemen sillan yli kohti kotia. Kiitos Heinola ja kiitos matka- sekä keikkaseura. Tämä oli kiva päivä!

***

Vihtori-koira on tehty hollantilaisen Stip & Haak:n ohjeella. Ohjeet on saatavilla hollannin lisäksi myös englanniksi, tanskaksi ja ranskaksi. Vihtori on aika iso amigurumi. Se on 45 cm pitkä ja sen vatsan ympärys on 38 cm. Koira on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 12mm turvasilmät. Myös korvat on tehty Schachenmayrin langasta mutta pörröisestä. Catanian värisävyistä saa hienoja ja hyvin yhteen sopivia raitoja. Minun koiralleni on lisätty hassu napa. Olen tehnyt aiemmin saman suunnittelijan ohjeella kivan pöllön.