sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Alkukesän keiju

Yhtenä aamuna, kun olin matkalla töihin, aurinko paistoi ihanasti. Se siivilöityi pieneen metsikköön ja siellä kukkiviin valkovuokkoihin.
 
Ja kun katsoin tarkemmin - kaatuneen puunrungon päällä istui keiju.
 
Keiju istui puunrungolla vaaleansinisessä mekossa ja valo osui kauniisti sen siipiin. Mikä ihana aamu.

Välillä se asettui istumaan maahan valkovuokkojen keskelle.

Kun keijua katsoi tarkemmin, huomasi että sen mekko on kuin terälehdistä tehty. Ja jokaisen terälehden reunaa kieltää hopealangasta tehty kerros. Mekon alta pilkottavat valkoiset alushousut.

Keijun hiukset ovat valkoiset ja lyhyet. 

Hmm, kun keijua katsoo vielä tarkemmin - sehän on virkattu! Keijun tukka on tehty Schachenmayrin Sheila Soft Mini -langasta 5mm koukulla. Se on kuin hattu, joka ommellaan kiinni keijun päähän.

Siivet ovat samasta langasta kuin keijukin - Schachenmayrin Cataniasta 3,5mm koukulla. Siipiä on vähän hankalaa saada pysymään kauniissa asennossa.

Ja mitkä kengät. Vähän kuin jokerilla. Kenkien vartta koristaa samanlainen reunus kuin mekkoakin, hopealankoineen. Ja tossujen kärjissä on helmet.

Keijun vyötäröllä on silkkinauhasta tehty vyö, jolla mekon saa pysymään hyvin päällä ja oikealla kohdallaan.

Keijussa on paljon yksityiskohtia - ja myös erikseen virkattavia osasia.

Keijun silmäripset ovat mustat ja paksut. Niiden päissä on pienet helmet. Silmät ovat 9mm turvasilmät. 

Alkukesän aamuun keiju sopii hyvin.

Kun keiju asettuu lepäämään puun rangan päälle, näkyy sen koko hyvin. Keiju on 33cm korkea. Sen vyötärön ympärys on 18cm. Keijulla on siis aika erilaiset mittasuhteet kuin monilla muilla amigurumeilla - tai vaikkaa tällä aiemmin tässä blogissa liihotelleella keijulla.Useinmitenhan amigurumeilla on erityisen iso pää. Keiju on tehty Christel Krukkertin ohjeella. Hänen ohjeillaan on varman onnistumisen takuu.
 
Mutta osaatko arvata, missä tämä keiju on kuvattu? Helsingissä, oikein. Mutta missä kaupungin osassa?
 
Eikö niin, että mielikuvissa Itä-Pasila näyttää tältä? Harvinaisen kirkkaana päivänä ja taivaan ollessa sininen. Pilvisenä päivänä näkymä on vielä betonisempi ja harmaampi.

Mutta rumankin keskellä ja laidoilla voi olla kaunista ja vihreää. Ja keijuja.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Sammakon uintiretki

Sääennuste lupasi tälle päivälle ukkosta ja kovaa sadetta. Kuvitelma oli, että tämä sunnuntai on sellainen, jolloin vain ollaan kotona peiton alla ja luetaan kirjoja tai katsotaan elokuvia.

Toisin kävi. Kesän ensimmäiselle pyöräretkelle lähdettiin paksujen pilvien peittäessä taivaan ja kahvilassa taivaalta ripotteli muutamia sadepisaroita. Hetken kuluttua pilvet katosivat ja sää muuttui suorastaan kuumaksi.

Niinpä sammakko päätti ottaa uimarenkaan mukaan ja heittää talviturkin.
Ensin vähän auringon lämpöä koko vartalolle, että tarkenee mennä veteen.
Sormet tarkkana uimarenkaan ympärille. Näin pysyy paremmin pinnalla.
 
Ja jalat valmiina kastautumaan veteen.

Täältä tullaan meri. Sammakko on valmiina. Oi miten ihana aurinko.

Kuvausassistentti auttaa vähän sammakkoa ja vie sen kohti vettä. Vielä hymyilyttää iloisesti.
Kivellä.

Nyt alkaa epäilyttää. Mitä jos en menekkään. Vesi on kuitenkin vielä aika kylmää...
Uimarengas pois ja uutta harkintaa.
Sammakon uimarenkaassa on ankka.
Ja keltaisia pilkkuja.
Ehkä on parempi vaan ottaa aurinkoa.

Sammakko on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla. Sillä on 18mm turvasilmät. Sammakon korkeus on 34,5cm. Uimarengas on tehty samasta langasta ja sillä on 9mm turvasilmät.
 
Sammakon ohje on Christel Krukkertin. Oikeastaan kaikki suosikkiohjeeni ovat häneltä.
Sammakon uimahousut jäivät tällä kertaa kuiviksi.
 

Ihaninta on, että on kesä! Tänään oli +22. Lämpö on ihana asia. Kesä on ihana asia. Ja ehditään vielä uimaan monta kertaa.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Pönttönalle

Kymen Sanomissa oli joulun aikaan juttu "Pönttöpöllöt pärjäävät". Entä pönttönallet, mitä niille kuuluu?
Uuden uutukaisesta telkän pöntöstä kurkkiva nalle asuu mieluusti myös nojatuolissa ja sisätilojen lämmössä. Se ei ole vielä uskaltaunut kevätaurinkoonkaan. Huoneihminen, ei kun huonenalle.
Tämä pitkäjalkainen nalle ojentelee mieluusti jalkojaan ja nojailee tyynyihin.
Pönttönalle on rento eläin. Talviunilta herättyään se ottaa mielellään myös päiväunia. Ja päiväunien ottamista voi oikeastaan jatkaa läpi koko kesän.
Tämä pönttönalle on tehty Sayjai Thawornsupacharoen ohjeella. Samaa ohjeperhettä on myös pitkajalkainen kissa, joka tuli tähän blogiin keväthankien aikaan.
Kissan tapaan myös nallen painopiste on jaloissa. Usein amigurumeilla on iso pää ja pieni vartalo. Tällä nallella suhteet ovat toisinpäin - sillä on on pitkät jalat ja isot jalkaterät. Jalkojen pituus on 11 cm ja jalkaterän pituus 7,5 cm.
Kaikkineen nallen korkeus on 24 cm.

Nalle on tehty Schachenmayrin Catania-langalla ja sillä on 9mm turvasilmät. Käytän aika vähän kaksivärisiä silmiä, sillä niistä tulee helposti tuijottavan näköiset. Nallelle ne kuitenkin sopivat. Nallella on myös 12 mm turvakuono.

Tämä nalle on muuten viimeinen amigurumi tässä blogissa, joka on tehty tällä kauniin ruskeansävyisellä Catania-langalla. Kyseinen väri poistui Catanian valikoimasta. Catanialla ei oikein ole tilalle muuta - ruskeissa löytyy vain ihan vaaleaa ja oikein tummaa. Limone käy tilalle hyvin. Koska kyseinen lanka loppui kesken ja kaupasta ei saanut lisää, tuli tälle nallelle pitkät sukat.

Catanian värit vaihtuvat muutenkin jonkin verran ja kivoja sävyjä poistuu valikoimista. Kannattaa olla amigurumia aloittaessaan tarkkana, että lankaa riittää koko työhön.
Leppoisia nallen päiviä!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Lehmät kevään ensi kukkien keskellä

Kevät on vihdoin täällä. Tai oikeastaan melkein kesä - onhan vappu jo takana. Siispä Amigurumipajankin on aika astua ulos ja aurinkoon.
Kaksi pientä lehmää nojailee rennosti Kallion kirkon portaikkoon. Tämä kaksikko on hyvä esimerkki siitä, että samalla ohjeella eripaksuisesta langasta ja eri koukulla syntyy kaksi erikokoista ja vähän erinäköistäkin amigurumia.
Lehmä on Little Muggles -amigurumi. Samaa sarjaa on muitakin eläimiä ja ajan mittaan niitä on luvassa myös tähän blogiin. Tai oikeastaan yksihän täällä jo onkin - pieni ankka. Lehmän ohjeen voi tilata vaikkapa Etsystä. Sieltä löytyvät myös muut Little Muggles -amigurumit.
Pienempi lehmä on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät. Pienemmän lehmän korkeus on 17 cm.
Isompi lehmä puolestaan on tehty Hjertegarnin Roma-langasta. Tein asiassa lennolla New Yorkiin. Oli hyvin aikaa virkata. Isompi lehmä on tehty 4mm koukulla. Sen ohuempia muovisia koukkuja ei tunnu olevan saatavilla ja lentokoneessa voi virkata vain muovisella tai bambukoukulla. Siis myös paksumpaa lankaa. Myös tällä lehmällä on 9mm turvasilmät. Sen korkeus on 21cm.
Kevätretkellään lehmät kohtasivat monenlaista kevään vihreää.
Kuten ensimmäiset valkovuokot! Ihanaa.
Lehmällä on jalassaan ruskeat kengät.
Ja sen paitaa somistaa kukkanappi. Isommalla lehmällä iso ja vihreä, pienemmällä pieni vaaleansininen.
 Molemmilla lehmillä on selässään reppu. Repun voi avata ja kiinnittää napilla. Isommalla lehmällä repussa on punainen sydännappi ja pienemmä sininen kukka. Ja repun voi halutessaan vaihtaa myös jonkun toisen amigurumin selkään.
Vielä toukokuun nämä reput voivat toimia vaikka koulu- tai kerhoreppuina ja kesällä näihin pakataan piknikeväät.
Tai no - eihän lehmät tarvitse mitään eväitä. Ruoho alkaa olla vihreää ja se on ihan parasta herkkua.
Auringossa ja sinisen taivaan alla. Nam.