lauantai 23. tammikuuta 2016

Amigurumipajan kettu antaa matkavinkkejä Riikaan ja Jurmalaan

Pakkanen on paukkunut Helsingissä monen viikon ajan ja mielessä alkaa olla matkahaaveita. Matkamato kutittelee. Ajatukset suuntaavat myös kesään. Amigurumipaja antaa ensi kesäksi matkavinkin - kannattaa suunnata Riikaan!
 
Riika on lähellä - linnuntietä Helsingistä Riikaan on vain noin 360 kilometriä. Riika sijaitsee Itämeren rannalla Daugavajoen (Väinäjoki) suulla. Riikaan voi matkustaa lentokoneella, Viron kautta linja-autolla tai omalla autolla Via Balticaa pitkin. Lento kestää alle tunnin ja lentoja saa edullisesti.

Tallinna on monelle tuttu - ensi kesän lähikohteeksi on siis hyvä valita toisen Baltian maan, Latvian, pääkaupunki. Lähde Amigurumipajan Ketun matkaan. Saat muutaman hyvän vinkin.

Riika on täynnä kauniita rakennuksia. Vanhan kaupungin rakennusten värit ovat herkullisia. Riiassa ja tutussa Tallinnassa on paljon samaa. Tallinnan tapaan Riika on vanha Hansakaupunki ja kaupankäynnin historia näkyy monissa rakennuksissa. Vanha kaupunki onkin tutunoloinen paikka aloittaa loma. Vanhan kaupungin alueelta löytyvät myös monet hotellit. Kettukin majoittuu vanhan kaupungin laidalle, lähelle bussipysäkkiä, josta pääsee kätevästi lentokentälle.


Herkullisia ovat Riian ruuatkin. Vanhasta kaupungista on helppo löytää hyvä ruokapaikka. Kannattaa kuitenkin ensin katsoa hinnat. Ihan lähekkäin olevilla ravintoloilla saattaa olla melkoiset hintaerot ja vanha kaupunki on tietysti kalliimpi kuin sen ulkopuolella olevat ravintolat. Nämä alkupalat olivat erityisen kauniita ja pääsimme heti maistelemaan perinteistä latvialaista leipää.
Riiassa on monta mahdollisuutta kiivetä katsomaan kaupunkia ylhäältä päin. Lintuperspektiivistä Väinäjoen rannalla sijaitseva kaupunki onkin kaunista katseltavaa. Pietarinkirkko (Sv Petera bazniica / St Peter's Church) on goottityylinen ja sen torniin noustaan hissillä (pääsymaksu). Kettu tykkää aina kiivetä näköalapaikkoihin.

Pietarinkirkon, kuten monien muiden Riian vanhimpien kirkkojen tornin huipulla ei ole ristiä vaan kukko. Kukko on kristillisen perinteen mukaan tehokas pahan karkottaja ja lisäksi Riian kirkkojen kukot toimivat tuuliviirin tavoin ja osoittavat tuulen suunnan. Kettu juttelee hetken Kukon kanssa ja kuulee monta hauskaa juttua kirkon historiasta. 

Tämän kirkon lisäksi Amigurumipajan Kettu kannustaa käymään ainakin 
Riian tuomiokirkossa (Riga Dom Cathedral). Sen kuuluisin osa on sen urut. Peräti 6768 pilliä omaava soittolaite liikutti säveltäjä Franz Liszt:ä niin paljon, että hän kirjoitti koraalin "Nun danket alle Gott" pelkästään näiden urkujen kunniaksi. Kettu ei päässyt konserttiin mutta sattumalta se kuitenkin pääsi kuulemaan urkujen soittoa. Päivän aikana alkanut sade oli jo kastellut sen jalat ja Kettu päätti mennä hetkeksi kirkkoon kuivattelemaan. Illansuussa, vähän ennen sulkemisaikaa kirkko oli tyhjä. Kun se istui kirkon penkkiin, alkoivat seuraavan päivän konsertin harjoitukset. Urut ja viulu soivat yhdessä hienosti. Todella kaunis ääni!




Ylhäältä tornista aukeaa hieno näköalan Vanhan kaupungin ylle, Väinäjoelle, uudelle hienolle kirjastolle ja viiden vanhan ilmalaivahallin kattojen alle levittäytyvälle torille. Siellä kannattaa käydä katsomassa niin syötäviä kuin kaikkea mahdollista tarpeellista ja tarpeetonta. Asiakaskunta painottuu kaupungin venäläisiin asukkaisiin. 

Kettu kävi katselemassa kaupungin kattoja myös Radisson Blu Hotellin (Latvijan 26) kattokerroksen Skyline baarista. Sinne pääsevät maksutta muutkin kuin hotellin asukkaat. Erityisesti auringonlaskun aikaan näkymä on hieno.


Kolmas näköalapaikka, jossa Kettu kävi oli neuvostotyylinen Latvian tiedeakatemian talo, joka tunnetaan paremmin Stalinin hampaana. Sieltä aukeaa näkymä hieman toisenlaiseen Riikaan, siihen enemmän Neuvostoliiton tyyliseen ja huonokuntoisempaan. Omalla tavallaan kauniiseen. Melkein ylös asti pääsee hissillä (pääsymaksu).

Pietarinkirkon viereisellä kaupungintalon aukiolla sijaitsee varmasti yksi Riian kuvatuin rakennus, upean koristeellinen Mustapäiden killan talo. Toisessa maailmansodassa täysin tuhoutunut, alkujaan 1300-luvulla rakennettu talo on rakennettu kokonaan uudelleen. Tähän Hansa-ajan kiltaan pääsivät vain naimattomat ulkomaiset kauppiaat. Voinko minä liittyä tähän kiltaan?, pohtii Kettu. Minähän olen naimaton ja ulkomaalainen. Ketulla ei ole mustaa päätä, mutta sillä on mustat tassut.


Samalla aukiolla sijaistee myös Miehitysmuseo. Mustapäiden talo luo Riian rumimpana pidetylle rakennukselle voimakkaan kontrastin. Neuvostovallan aikaisessa mustassa "laatikossa" oleva museo kertoo Latvian historiaa vuosilta 1940-1991, joiden aikana Latvia oli ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan ja jälleen Neuvostoliiton miehittämä. Neuvostovallan aikana yli satatuhatta Latvian asukasta vangittiin ja kuljetettiin Neuvostoliiton vankileireille kohtuuttomiin olosuhteisiin, joista museossa muistuttaa jäljitelmä vankileirin parakkiasumuksen nukkumasalista. Toiset yli satatuhatta joutui pakenemaan maasta.

Latvian historia vetää Ketun mielen apeaksi ja surulliseksi. Miehitysten aikana maan väestöstä kuoli uskomattoman suuri osuus ja maahan siirrettiin venäläisiä muualta Neuvostoliiton alueelta. Museo on koskettava ja juuri siksi sinne kannattaa mennä.

Palataanpa takaisin Riian hauskempiin rakennuksiin, Kettu sanoo. Tämä talo on yksi Riian vanhan kaupungin tunnetuimmista ja valokuvatuimmista taloista. Art nouveau -tyylisen kissatalon suunnitteli arkkitehti Shefel vuonna 1909. Nimensä talo on saanut kahdesta mustasta kissasta talon katolla. Tarinan mukaan talon rakennuttaja, rikas kauppias, suuttui kun häntä ei hyväksytty jäseneksi Suureen kiltaan, jonka talo oli kadun toisella puolella. Kostoksi hän asennutti talonsa katolle kaksi mustaa kissaa, hännät ylhäällä ja takapuolet killan taloa kohti. Kauppias voitti kiistan, pääsi killan jäseneksi ja kissat käännettiin arvokkaampaan asentoon. Toisen version mukaan kissat katsovat nyt väärään suuntaan, koska niiden asennus tehtiin kiireessä yön pimeydessä.

Hei, tulkaa tutkimaan lisää vanhan kaupungin kujia!

Riiassa kannattaa olla tarkkana. Yleensä kannattaa katsella ylöspäin, monissa taloissa on hauskoja koristeita. Tämä kaveri löytyy kuitenkin maan tasalta. Amigurumipajan Kettu ei ole ainoa kettu tässä kaupungissa.

Maan tasosta löytyy muutakin kaunista. Nama koristeelliset lattialaatat löytyvät sisäpihalta läheltä Ruutitornia.

Riian oopperatalo sijaistee Pilsetas-kanavan rannalla. Vuodelta 1863 peräisin oleva talo on kunnostettu vähän aikaa sitten alkuperäiseen loistoonsa ja modernisoitiin samalla nykypäivän tarpeisiin. Liput maksavat 6–­29 euroa eli näytöksiin pääsee pikkurahalla. Kettua harmittaa, kun sen matkan aikana ei ole esityksiä. 


Pilsetas-kanavaa ympäröivä puisto on kaikkineen hyvä retkikohde. Kaunis puisto, jossa on mukava tunnelma. Täällä on myös pieni silta, jonka kaiteeseen vastavihityt parit kiinnittävät lukon ikuisen rakkautensa ja sitoumuksensa merkiksi. Kaide on jo lukkoja mustanaan. 

Vanhan kaupungin lisäksi toinen kaupunginosa, johon matkailijan kannattaa suunnata on art nouveau -kortelitRiian art nouveau eli suomalaisittain jugend-rakennusten arkkitehtuuriin vaikuttivat niin saksalaiset, itävaltalaiset kuin suomalaisetkin esikuvat. Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen tyyli muuttui yhä enemmän kansallisromanttiseen suuntaan. Suosittiin luonnonmateriaaleja ja perinteisiä latvialaisia koristekuvioita. Tunnetuin Riian art nouveau -arkkitehdeistä on Mikhail Eisenstein.
Kettu muistuttaa, että tällä alueella katseet kannattaa suunnata ylöspäin: hienoimmat ornamentit ja patsaskoristeet löytyvät kattojen rajasta. Upein jugend-reitti kulkee vanhankaupungin pohjoispuolella. Kauneimmat rakennukset sijaitsevat pitkällä Elizabetes ielalla, Strelnieku ielalla ja rauhallisella Alberta ielalla. Tämä kadunpätkä rakennettiin nopeaan tahtiin vuosien 1901 ja 1908 välillä ja numeroissa 2, 2a, 4, 8 and 13 voidaan ihailla Eisensteinin rakennuksia. Elizabetes ielan numeroissa 10a and 10b on Eisensteinin suunnittelemat rakennukset.

Kettu kiertää näitä kortteleita toisena matkapäivänään. Jos ensimmäinen päivä oli täydellinen kesäpäivä, toisena taivaalla alkaa kertyä pilviä ja pian alkaa sataa.

Kettu suuntaakin kahvilaan. Pienen neuvostotyylisen kahvilan herkut ovat hyviä, eivätkä maksa paljon.

Sateessa Kettu kiertää vielä monta kaupungin kohdetta ja päätyy illan suussa lämmittelemään Black Magic baariin. Paikka myy paitsi herkullista käsintehtyä suklaata, myös suosittua paikallista Black Balsamia. Voimakkaan makuisessa yli 250 vuoden historian omaavassa juomassa on käytetty 24 eri yrttiä. Kaunis paikka, jossa on hauskasti myös apteekin tunnelmaa. Tämä juoma on tietysti paitsi vahvaa, myös terveellistä.

Seuraavana aamuna Kettu ottaa junan Jurmalaan. Juna on jo itsessään hieno elämys. Tukumsiin menevästä junasta se jää pois Majorin asemalla.  Jurmalan kaupunki koostuu pienistä kylistä, jotka seuraavat toisiaan meren ja Lielupe-joen välissä helminauhan tavoin. Ne ovat järjestyksessä Lielupe, Bulduri, Dzintari, Majori ja Dubulti, ja jokaisen rannalla on oma tarjontansa. Jos aikaa on vain yksi päivä, Majori on hyvä valinta. Junamatka kestää sinne noin puoli tuntia. 

Jurmalan historia ranta- ja kylpyläkohteena alkaa jo 1800-luvulta. Meri, mäntymetsät ja lähes 30 kilometriä pitkä hiekkaranta ovat hyvä syy tulla Jurmalaan. Rannalla on myös hyvät palvelut. Uimaan on helppo mennä sillä pääsääntöisesti ranta on pitkään matala. Ketun matkapäivä on harmi kyllä todella tuulinen. Kettu ei tarkene mennä uimaan. 

Ja kun Kettu levittää vilttinsä hienolla hiekkarannalle, sen korvat ja koko vartalo on pian täynnä hiekkaa. Ja hiekkaa löytyy korvista vielä viikkoa myöhemmin.

Rannan lisäksi Jurmalassa kannattaa ehdottomasti tutustua arkkitehtuuriin. Kaupunki on kuuluisa pitsihuviloistaan, joiden tyyli on sekamelska arkkitehtuurin eri suuntauksia: art decoa, kansallisromantiikkaa ja funktionalismia. Majorissa kannattaa suunnata pois kaupungin pääkadulta Jomas ielalta ja kävellä poikkikatuja pitkin kohti rantaa. Yli 400 taloa on luokiteltu arkkitehtonisesti arvokkaiksi rakennuksiksi.
Pääkaduilla useimmat talot on jo korjattu ja maalattu uudelleen alkuperäisillä pastelliväreillä. Sivukaduille on rakennettu uutta: mauttomia ökyrakennuksia, mutta myös kauniita, moderneja puutaloja. Paikoin Jurmala tarjoaa myös aitoa neuvostoestetiikkaa.

Haluan ostaa täältä oman huvilan, Kettu innostuu. Sitten se katsoo hintoja ja talojen eteen parkkeerattuja isoja Venäjän rekisterissä olevia autoja. Ei ole Ketuilla rahaa näihin, sen on pakko todeta. 
Riikaan palattuaan Kettu käy katsomassa vielä yhtä kaupungin symbolia. Vapauden monumentti (Blivsibas pieminekli) valmistui vuonna 1935 symboloimaan Latvian vapautta. Neuvostovallan aikana patsas oli kiellettyä aluetta ja kukkien laskemisesta sen juurelle saattoi saada rangaistukseksi karkotuksen Siperiaan. Pylvään huipulla naishahmo pitää ylhäällä kolmea tähteä, jotka edustavat Latvian kolmea historiallista maakuntaa Kurzeme (Kuurinmaa), Vidzeme ja Latgale.


Hei mitäs täällä tapahtuu? Ketun matkaviikolla kaupungissa on lasten musiikki- ja tanssifestivaalit. Esityksiä on monessa paikassa ja esitysten jälkeen lapset poseeraavat monissa kuvissa. Kettukin asettuu riviin.

Riikaan jäi vielä paljon nähtävää. Tänne palataan vielä!

***

Kettu on tehty virolainen Kristi Tulluksen ohjeella. Hänen ohjeensa ovat kivoja ja olen tehnyt niillä monia amigurumeja. Kettu on mukavankokoinen matkakaveri. Se on tehty Catania-langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät. Kannattaa myös tutustua Kristi Tulluksen blogiin.

Ja hei, jos kuitenkin valitset matkakohteeksi Tallinnan, katso myös Amigurumipajan vinkit sinne. Tallinna on hyvä kaupunki pyöräillä!