maanantai 9. syyskuuta 2013

Prinsessa-apina pyöräretkellä

Onnea on, että kesä jatkuu. Syyskesän aurinkoinen sää houkutti pitkälle pyöräretkelle.
 

Seuraksi lähti Prinsessa-apina. Jostakin Lauttasaaren, Kaskisaaren ja Lehtisaaren välisistä silloista löytyi paikka, missä oli mukana paistatella hetki ja pitää pieni tauko. Ehkä syötiin vähän suklaatakin.
 
Munkkiniemen liepeiltä löytyi pala historiaa.

Näiden portaiden päässä on ollut Villa Solhem. Aurinkokoti. Prinsessa-apinasta tuntui, että sen sukua on täytynyt asua tässä aurinkoisessa pihapiirissä.
 
Villa Solhemin portaiden juurelta löytyi syksyn ensimmäinen todella punainen vaahteranlehti. Vaikka aurinko lämmittää, syksy kuitenkin tekee tuloaan.

Mutta antaa auringon vielä lämmittää.

Prinsessa-apina on tutun näköinen eikö? Blogissani ovat aiemmin seikkailleet sen lähisukulaiset Merirosvoapina ja Superapina.
 
Apina on tehty Christel Krukkertin ohjeella. Se on tehty Schachenmayrin Cataniasta 3,5 mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät.  
 
Ostin muuten kesällä Amsterdamista hollanninkielisen Aapjes haken -vihkosen, jossa näitä apina-ohjeita on lisääkin. Kunhan vaan kielitaito riittää, jossain vaiheessa luvassa saattaa olla Maanviljelijäapina, Balettiapina tai vaikka Raksamiesapina.

Prinsessa-apinan hauska yksityiskohta ovat sen puhvihihat. Melkoiset ovatkin. Kunnon olkatoppaukset.

Ja kun en ole varsinainen pitsin virkkaaja, meni helman tekemiseen pitkä tovi. Mutta kaunis siitä tuli. Pitäähän prinsessalla olla kunnon mekko.

Eikä prinsessa olisi prinsessa ilman kunnon kruunua - mietin tehdessäni, onko tämä jopa liian suuri.

Ja tietenkin apinalla on peukut. Pitäähän hänen voida vilkuttaa kuninkaallisesti.

Jaaha, se on aika jatkaa pyöretkeä Solhemin mailta eteenpäin.
 
Pienen turistipätkän paikka.
 
Matkan varelle osui Sibelius-monumentti. On ne putket hienoja.
 
Ja tottakai moikattiin Sibeliustakin.
 
Sibelius-monumentin kulmilla on Cafe Regatta. Hauskan omintakeinen paikka. Mutta sinne oli ihan liian pitkä jono. Ei me jaksettu jonottaa.

Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan. Kotikulmilta löytyy Cafe Piritta. Ei muuta kuin pyörä parkkiin, kypärä kainaloon ja teetä tilaamaan.

Prinsessojen syksynä tämä on minun panokseni prinsessa-touhuun. Ulkoiluttakoon Vichan Estelleä, odottakoot Madde rauhassa vauvaa, uutisoikoot muut Caterinen pojasta ja muista Euroopan prinsessoista ja hoveista.
 
Tämä prinsessa on tämän blogin kuninkaallinen huippu. ;)
 
Olen tehnyt myös muita Christel Krukkertin apinoita: Merirosvoapina ja Superapina. Raksamies-apina on tulossa blogiin.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Koukussa ja kanssa kirahvin

Sain alkukesällä ystävältäni pinssin, jossa lukee Olen koukussa. Ja siinä on virkkuukoukun kuva. Hän oli nähnyt sen jonkun naisen rinnassa ja pyytänyt saada sen minulle.

Virkkaaminen, virkkuukoukku, koukussa. Mielleyhtymiä ja assosiaatioita, mutta myös se alkuperäinen merkitys, olla koukussa eli olla riippuvainen.

Wikipedia määrittelee riippuvuuden eli addiktion pakonomaiseksi tarpeeksi harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. ”Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen.”

Käsitöihin, myös virkkaamiseen, voi tulla riippuvaiseksi. Ja tulee. Virkkaajalla riippuvuus voi liittyä itse virkkaamiseen, lankojen ostamiseen, ohjeiden etsimiseen tai vaikka kaikkiin näistä.

Marin omat käsityöt –blogissa on lankariippuvuustesti. Bloggaaja on luovasti muuntanut riippuvuustestin käsityö- tai lankariippuvuutta selvittäväksi testiksi. Oli pakko kokeilla.

Oma tuloksesi: ”Pidät paljon käsitöiden tekemisestä, jopa siinä määrin, että välillä unohdut käsitöiden pariin pidemmäksi aikaa, mitä olit ajatellutkaan. Osaat kuitenkin tarvittaessa laittaa virkkuun syrjään ja lähteä muihin askareisiin. Langat ja virkkaaminen pyörivät usein mielessäsi, ja saatat päivän aikana suunnitella, mitä illalla virkkaisit. Osaat pitää elämänlangat käsissäsi - ja myös virkkauslangat!”
 
Huuh. Mainiota. Ei siis vielä hätää.

Kasvatustieteilijä ja opetusneuvos Eija Vähälä on tutkimuksissaan havainnut, että käsityö koukuttaa tekijänsä. Paljon käsitöitä tekevällä on riippuvuus töihin, mutta sen terapeuttinen hyöty on suurempi kuin mahdolliset ongelmat. (Vähälän kirjan voi tilata esim Adlibriksestä.) Vähälä käsittelee tutkimuksissaan neulomisen terveysvaikutuksia, mutta ei kai virkkaamisen ja neulomisen välillä voi kovin suurta eroa olla.

Lienee hyvä ajatella niin, että riippuvuus tämä on, mutta myönteinen sellainen. Pysyn siis kiinni koukussa.

Tällä kertaa koukutettuna blogiin lepäilemään saapui raidallinen kirahvi. Kirahvin ohje on maksuton ja sen on suunnitellut I love Button's -blogin Emma. Suurin haaste oli raidoituksessa - mikä väri sopii mihinkin väliin. Siispä virkkasin ja purkasin, virkkasin ja purkasin. Ja joitain kohtia jäi vähän harmittamaankin. Värien pohtiminen ei aina ole ihan helppoa. Kirahvi on tehty Schachenmayrin Catania -langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät. Tutut tarvikkeet siis taasen käytössä.

Rentoja hetkiä koukuttavan harrastuksen parissa!

perjantai 9. elokuuta 2013

Pikkupuput nurmikolla

Kesäloma on ohi ja lomalaitumilta paluu töihin on totta. Olin loman aikana matkalla Amsterdamissa ja tämä blogipäivitys yhdistää ihanan Amsterdamin ja töihin paluun sujuvasti yhteen.

Näiden pienten pupujen esikuva on Hollantilainen animaatiohahmo Miffy. Näin yhden kaupan ikkunassa paljon näitä isomman virkatun Miffyn, joka näytti sangen kivalta. Nämä pienet puput on tehty Sara Wongin maksuttomalla ohjeella.

Pupu on helppo ja nopea tehdä. Paidan väriä vaihtamalla näistä saa vaikka kuinka monta erilaista. Ja miksipä ei pupun vartalon väriäkin voisi vaihdella. Itse olen tehnyt ainakin oranssilla ja sinisellä paidalla.

Puput on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla. Pupuilla on 9mm turvasilmät.

Ja miten tämä sitten liittyy töihin paluuseen? Tutkimuksen ovat osoittaneet, että käsityöt ovat hyväksi aivoille. Käsityöt ovat aivojen herkkuruokaa. Virkkaaminen, neulominen, ompelu ja nikkarointi ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta. Luovasti ruokittu pää jaksaa töissä paremmin.

Käsitöiden tekeminen kehittää luovuuden lisäksi ongelmanratkaisukykyä. Kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja, mikä puolestaan parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä. Käsitöissä käytettävät materiaalit ja töiden kolmiulotteisuus stimuloivat aivoja ja kehittävät näin kolmiulotteista hahmottamiskykyä.

Aivot tarvitsevat palautumiseensa monenlaista mielekästä tekemistä. Käsityöt auttavat rentoutumaan ja purkamaan stressiä. Käsitöiden tekeminen auttaa myös keskittymään ja voi siten edistää uusien asioiden sisäistämistä. Esimerkiksi virkkaaminen vieraskielistä tv-ohjelmaa katsoessa voi tehostaa vieraan kielen oppimista.  Tämä perustuu kielellisen järjestelmän ja oikean käden alueen läheiseen sijaintiin aivoissa. Näin ajatellen virkkaamisen pitäisi olla sallittua kokouksissa ja luennoilla.

Sanotaan myös, että käsityöt voivat myös opettaa armollisuutta. Keskeneräiseksi jääneet käsityöt pitäisi piilottamisen sijaan nostaa esille, sillä ne ovat osoitus ponnistelusta omien taitojen ylärajoilla, mikä on tulevan onnistumisen ehto. Oman keskeneräisyyden sietäminen on keskeistä älyllisen kehityksen kannalta. Ja ilman keskeneräisiä töitä olisit totaalisesti epäonnistunut haasteiden asettamisessa. Tämä on hyvä muistutus myös niille muutamalle amigurumi-oppilaalleni, joiden ensimmäisen pöllön siivet ovat edelleen kesken.

Aivotutkija Minna Huotilainen Työterveyslaitoksesta sanoo, että aivot eivät kulu käytössä. ”Aivot nauttivat treenistä samaan tapaan kuin punttisalilla harjoittelevan lihakset. Toisaalta sekä lihakset että aivot tarvitsevat venyttelyä ja rentoutumista. Kunnon yöunet, liikunta, käsityöt, ystävien tapaaminen ja kulttuuririennot ovat aivojen lihashuoltoa parhaimmillaan.”

Nyt juuri moni miettii, mitä syksyllä harrastaisi ja miten työsyksystä selviää. Minun vastaukseni on - virkkaa. Se virkistää, virittää ja rentouttaa.

Virkkaa yksin ja virkkaa yhdessä.

Ja ennen kaikkea suunnittele virkkaamista. Ja tee myös sitä yhdessä. Itse asiassa saattaa olla, että jo virkkaamisen suunnitteleminen on yhtä rentouttavaa ja luovuutta lisäävää, kuin itse virkkaaminen. Samalla kun tutkii ja pohtii, mitä kaikkea voisi virkata, aivot saavat uuia virikkeitä ja ideoita - myös muuhun kuin virkkaamiseen. Vaikka sitten työhön tai johonkin työhön liittyvän pulmaan.

Loppukesän vinkki onkin - hanki itselleni vertaisvirkkaaja. On muuten huippuhomma. Minun vertaisvirkkaajani löytyy Lauran vertaalta.

Oikein mukavaa loppukesää ja hyvin virkkauksia. Minulla on syksyksi valtava määrä suunnitelmia. Ja uusia tulee koko ajan. Jos sinulla ei vielä ole suunnitelmia, niin etsi tästä blogista vinkkejä.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kaksi pientä vauvaa - tai nukkumattia

Nämä hahmot voisivat olla vauvoja, tonttuja tai vaikka nukkumatteja. Kuka niissä näkee mitäkin.

Nämä nuket on tehty Pitkäkorvapupun tapaan Mari-Liis Lillen ohjeella. Värejä varioimalla voi tehdä vaikka minkä näköisiä kavereita.

Sinipaitaisella nukella on 6mm turvasilmät ja pinkillä 9mm. Jokaisen maun mukaan voi katsoa, kumpi koko on parempi. Voittaako nuo pienet.

Nuket on tehty Schachenmayrin Catania-langalla 3,5mm koukulla.

Nukkumatin tai tontun näköä tuo pipo.

Jalkoihin tehdään ensin molempien jalkojen jalkaterät, jotka virkataan yhteen ja vartalo tehdään jatkamalla jalkojen silmukoilla eli koko alavartalo on jalkapohjista kaulaan asti yhtä kappaletta.

Myös käsiin tehdään ensin kämmenosat.

Nukeilla on kaulassaan kaulus, joka viimeistelee niiden ulkonäön.

Nuket näyttävät takaapäin tältä.

Taidan tehdä seuraavaksi vihreän. Tuo pinkki on minun silmiini vähän liiankin pinkki...

Nukke sopii hyvin pienenkin ihmisen kainaloon. Aina hymyilevä vaikka unikaveriksi. Tämä nukke päätyi jo ystäväni vauvalle.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Pupu pitkäkorvan kesä

Löysin kesän alussa uuden kivan amigurumiohjeiden tekijän: virolaisen Mari-Liis Lillen. Hän tekee ohjeita nimellä Lilleliis. Tämä pitkäkorvapupu on ensimmäinen hänen ohjeellaan tänne blogiin tuleva amigurumi - viimeinen se ei ole.

Pitkäkorvaisen pupun ohje löytyy täältä. Pupua esitellään myös Lilleliisin blogissa. Tämä pupu on siellä saanut seurakseen hauskan mekkoon puetun pupun. Blogissa on kuvia monista sellaisistakin amigurumeista, joihin sieltä ei löydy ohjetta. Ohjeet on saatavilla sekä viroksi että englanniksi.

Pupu on rento retkottaja. Pitkä- ja kapeamuotoisen vartalonsa ansiosta se mukautuu helposti paikkaan kuin paikkaan tai käteen kuin käteen.
Pupu on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät. Tutut materiaalit siis.
Lilleliisin ohjeessa pupun korviin on ommeltu etupuolelle kukallista kangasta. Ne pitävät korvat ryhdikkäämpinä, mutta toisaalta tekevät niistä varmasti myös painavammat. Ja pysyväthän ne nämäkin korvat pystyssä - ainakin melkein.

Pupun häntä auttaa sitä pysymään istumassa.

Pupulla on isot jalat.
Ja ne pitkät korvat - miten kuten vinksin vonksin.

Ystäväni nappilaatikosta pupun henkseliin löytyi kiva nappi.

Tämä pupun nenä on ommeltu vähän eri suuntaisesti kuin amigurumeillani tyypillisesti - siis ylhäältä alaspäin - ei sivulta sivulle. Näyttää mukavalta.

Tällä nenällä on hyvä haistella Suomen kesää. Näissä kuvissa ollaan Hankasalmella - ja niin ollaan monessa tulevassakin blogipäivityksessä. Ihana kesä.