Pönttönalle

Kymen Sanomissa oli joulun aikaan juttu "Pönttöpöllöt pärjäävät". Entä pönttönallet, mitä niille kuuluu?

Uuden uutukaisesta telkän pöntöstä kurkkiva nalle asuu mieluusti myös nojatuolissa ja sisätilojen lämmössä. Se ei ole vielä uskaltaunut kevätaurinkoonkaan. Huoneihminen, ei kun huonenalle.

Tämä pitkäjalkainen nalle ojentelee mieluusti jalkojaan ja nojailee tyynyihin.

Pönttönalle on rento eläin. Talviunilta herättyään se ottaa mielellään myös päiväunia. Ja päiväunien ottamista voi oikeastaan jatkaa läpi koko kesän.

Tämä pönttönalle on tehty Sayjai Thawornsupacharoen ohjeella. Samaa ohjeperhettä on myös pitkajalkainen kissa, joka tuli tähän blogiin keväthankien aikaan.

Kissan tapaan myös nallen painopiste on jaloissa. Usein amigurumeilla on iso pää ja pieni vartalo. Tällä nallella suhteet ovat toisinpäin - sillä on on pitkät jalat ja isot jalkaterät. Jalkojen pituus on 11 cm ja jalkaterän pituus 7,5 cm.

Kaikkineen nallen korkeus on 24 cm.

Nalle on tehty Schachenmayrin Catania-langalla ja sillä on 9mm turvasilmät. Käytän aika vähän kaksivärisiä silmiä, sillä niistä tulee helposti tuijottavan näköiset. Nallelle ne kuitenkin sopivat. Nallella on myös 12 mm turvakuono.

Tämä nalle on muuten viimeinen amigurumi tässä blogissa, joka on tehty tällä kauniin ruskeansävyisellä Catania-langalla. Kyseinen väri poistui Catanian valikoimasta. Catanialla ei oikein ole tilalle muuta - ruskeissa löytyy vain ihan vaaleaa ja oikein tummaa. Limone käy tilalle hyvin. Koska kyseinen lanka loppui kesken ja kaupasta ei saanut lisää, tuli tälle nallelle pitkät sukat.

Catanian värit vaihtuvat muutenkin jonkin verran ja kivoja sävyjä poistuu valikoimista. Kannattaa olla amigurumia aloittaessaan tarkkana, että lankaa riittää koko työhön.

Leppoisia nallen päiviä!

Lehmät kevään ensi kukkien keskellä

Kevät on vihdoin täällä. Tai oikeastaan melkein kesä - onhan vappu jo takana. Siispä Amigurumipajankin on aika astua ulos ja aurinkoon.

Kaksi pientä lehmää nojailee rennosti Kallion kirkon portaikkoon. Tämä kaksikko on hyvä esimerkki siitä, että samalla ohjeella eripaksuisesta langasta ja eri koukulla syntyy kaksi erikokoista ja vähän erinäköistäkin amigurumia.

Lehmä on Little Muggles -amigurumi. Samaa sarjaa on muitakin eläimiä ja ajan mittaan niitä on luvassa myös tähän blogiin. Tai oikeastaan yksihän täällä jo onkin - pieni ankka. Lehmän ohjeen voi tilata vaikkapa Etsystä. Sieltä löytyvät myös muut Little Muggles -amigurumit.

Pienempi lehmä on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät. Pienemmän lehmän korkeus on 17 cm.

Isompi lehmä puolestaan on tehty Hjertegarnin Roma-langasta. Tein asiassa lennolla New Yorkiin. Oli hyvin aikaa virkata. Isompi lehmä on tehty 4mm koukulla. Sen ohuempia muovisia koukkuja ei tunnu olevan saatavilla ja lentokoneessa voi virkata vain muovisella tai bambukoukulla. Siis myös paksumpaa lankaa. Myös tällä lehmällä on 9mm turvasilmät. Sen korkeus on 21cm.

Kevätretkellään lehmät kohtasivat monenlaista kevään vihreää.

Kuten ensimmäiset valkovuokot! Ihanaa.

Lehmällä on jalassaan ruskeat kengät.

Ja sen paitaa somistaa kukkanappi. Isommalla lehmällä iso ja vihreä, pienemmällä pieni vaaleansininen.

 Molemmilla lehmillä on selässään reppu. Repun voi avata ja kiinnittää napilla. Isommalla lehmällä repussa on punainen sydännappi ja pienemmä sininen kukka. Ja repun voi halutessaan vaihtaa myös jonkun toisen amigurumin selkään.

Vielä toukokuun nämä reput voivat toimia vaikka koulu- tai kerhoreppuina ja kesällä näihin pakataan piknikeväät.

Tai no - eihän lehmät tarvitse mitään eväitä. Ruoho alkaa olla vihreää ja se on ihan parasta herkkua.
Auringossa ja sinisen taivaan alla. Nam.

Pingviini auringonlaskussa

Talven selkä on taittunut, kevät on täällä ja melkein kesäkin. Tämä on viimeinen blogipäivitys, jonka kuvat on kuvattu talven pakkasissa ja auringossa. Tai tässä tapauksessa auringon laskussa.

Pingviini marssi auringon laskiessa Tokoinrantaan ja jäälle. Taustalla näkyy Ympyrätalo ja monta muuta tuttua Kallion maamerkkiä.

Pingviini on tehty maksuttomalla, suomenkielisellä Anu Kosken ohjeella. Linkki aukeaa englanninkieliselle sivulle, mutta puolivälissä sivua on linkki PDF-tiedostoihin. Ohje on ladattavissa sekä englanniksi että suomeksi. Anu Koski on tehnyt myös Jazz-Variksen ohjeen. Jazz-Varis löytyy myös blogistani.

Pingviinin perustekniikka ja ohjeen tyyli onkin sama kuin Variksessa. Kannattaa huomioida, että ohjeen logiikka poikkeaa hieman tavallisesta. Ohjeen alussa on perusympyrän ohje, joka tehdään kaikkien osien alkuun joko kokonaan tai osa sen kerroksista. Ja ensimmäistä kerrosta ei koskaan lasketa.

Pingviini on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,55 koukulla. Pingviinillä on 12mm turvasilmät. Pingviinin korkeus on 16 cm.

Tykkään tehdä amigurumeja, joilla on varpaat. Pingviinilläkin on - ainakin tavallaan. Tai sitten ne on räpylöiden jotkut - mitä ne ikinä onkaan.

Tälle pingviiniohjeelle, kuten Anu Kosken variksellekin, on tyypillistä isot, kaksoispylväillä tehdyt silmänympärykset. Tässä amigurumissa tehdään siis vähän (hyvin vähän) muutakin kuin kiinteitä silmukoita.

Talviamigurumien jälkeen on luvassa keväisempiä ja kesäisempiä hahmoja ja kuvia. Pingviinihän tosin nimenomaan viihtyy jäätiköllä ja kylmässä. Ehkä tämä kaveri tekee retken kotiseuduilleen täältä melko paljon etelään. Ja meille tänne Suomeen toivon paljon aurinkoa ja pikaista kesän tuloa!

Katso kengurun loikkaa - tai reisiä

Nyt kun kevätaurinko ja vesisade sulattavat lunta ja jäätä vauhdilla, on syytä lisätä blogiin kaikki kevättalven auringossa ja hangilla kuvatut amigurmit.

Tällä kertaa vuorossa on kenguru. Ja samalla vastaan toiveisiin suomenkielisestä ohjeesta. Tämä kenguru on tehty Avotakan ohjeella.

 Ison kengurun pussissa on pikkukenguru - vai onkohan sinne eksynyt jänis...

Kun kenguru on kuvattu kaukaa se näyttää pieneltä. Oikeastaan se kuuluu isojen amigurumien sarjaan. Kengurun korkeus on 33 cm ja vatsanympärystä on 44 cm. Osittain se selittyy langalla ja koukulla. Kenguru on tehty Hjertegarnin Roma-langasta 4mm koukulla. Kengurulla on 9mm turvasilmät.

Kengurun pää on melko pieni suhteessa vartaloon. Tai no, takaraivosta kuonon päähän on 12cm.

Kenguru pysyy tukevasti istuma-asennossa ja pikkukenguru kurkistelee pussista.

Vinosta takaapäin kuvattuna. Muutin aika tavalla kengurun värejä ja tämän voi toteuttaa niin yksivärisenä kuin miten tahansa raidoitettunakin. Saa siis helposti oman näköisen.

Avotakan ohjeen keskustelussa joku kertoo virkanneensa tämän raskaana olevalle lahjaksi. Tässä pussi on tyhjä.

Ja nyt on pikkukenguru kiivennyt sinne. Pikkukengurulla on 6mm turvasilmät. Pikkukengurun mitta on 11cm.

Meren jää oli vielä vahva ja turvallinen kävellä sinä sunnuntaipäivänä kun kenguru kävi ulkoilemassa. Se katseli Tervasaaresta kohti Korkeasaarta ja mietti, että on onneksi vapaana eikä häkkieläimenä.

Ja näillä tukevilla ja vankoilla reisillä kyllä hyppisikin pakoon ketä tahansa.

Ja nyt ei muuta kuin virkkaamaan!

Kanamaista pääsiäistä

Hyvää pääsiäisen aikaa ja ennen kaikkea meidän virkkaajien juhlaa - lankalauantaita!

Tervetuloa pääsiäinen ja tervetuloa kanan ja kukon pääsiäiseen.

Tällä kertaa amigurumien teossa on extrahaastetta. Nämä kana ja kukko on virkattu hollanninkielisestä ohjeesta. En osaa sanaakaan hollantia, joten paikka paikoin piti arvata. Lauran verstaan Laura toi Hollannin matkaltaan amigurumiohjekirjoja ja sain kopion tästä ohjeesta. Ostin myös itse Brysselistä tammikuussa hollanninkielisiä ohjeita, joten pian pääset tekemään myös niitä. Laura teki pienen sanaston, joka auttoi alkuun hollanninkielisten virkkaussanojen kanssa. Amigurumien teossa perusjuttu on aina sama. Näissä kavereissa on kuitenkin niin paljon yksityiskohtia, että ihan perusympyrällä ei pärjännyt. Siis voi keksiä itse.

Kana ja kukko on tehty Christel Krukkertin Haakparty op de boerderij -kirjasesta, suomeksi virkkausbileet maatilalla.

Kanaset on tehty Schachenmayrin Catanialangasta 3,5mm koukulla ja niillä on 9mm turvasilmät.

Kanan tekeminen on helpompi juttu. Ymmärsin melkein koko ohjeen ja kanan muodosta tuli kaunis. Myös Catanian uusi kullanruskea sävy sopii hienosti kanalle.

Kanan ainoa haasteellinen kohta olivat sen jalat. Varpaiden ohjeen tulkintaan piti pyytää Lauran apua, mutta niistä tuli hienot.

Kukossa olikin sitten enemmän haastetta. Suurin osa kukosta tehdään samalla ohjeella kuin kanakin. Kaulaan tulee pitsikaulus, jonka kuvion kehitin itse, sillä sen ohje jäi arvoitukseksi, vaikka tutkimme sitä yhdessä Lauran kanssa.

Myös molempien kanalintujen siipien pitsin kehittelin itse. Kirjava kukko sai tietenkin väriä myös niihin.

Eniten luovuutta käytin kukon pystöön. Ohje oli täyttä hepreaa - tai tässä tapauksessa hollantia, joten virkkasin ja purkasin, lisäsin ja kavensin ja kas siitä tuli - no persoonallinen. Samaa en osaisi tehdä uudelleen. Isosta koostaan huolimatta pystö ei muuta kukon painopistettä, vaan kukko istuu tukevasti.

Sekä kanalla että kukolla on punaiset renkaat silmiensä ympärillä.

Ja keltainen nokka on molemmilla samanlainen.

Kanalla on yksi heltta ja kukolla kolme. Kukolla on helttaa myös leukansa alla. Heltat roikkuvat mihin sattuu, mutta ehkä juuri se tekee niistä erityisen hauskan näköiset.

Pääsiäisenä on aikaa virkata. Siis ei muuta kuin tarttumaan haasteisiin. Kuvan munien ohjeet löytyvät viime vuoden pääsiäispäivityksestä. Niistä on helppoa aloittaa. Nämä kana ja kukko munivat pääsiäiseksi monenlaisia ja kirjavia munia.

Hyvää ja aurinkoista pääsiäisen aikaa!