Amigurumipajan Apina ja Söderskärin majakka

Tänä vuonna kesä alkoi kunnolla vasta elokuussa. Ei siis ihme, että kesän ensimmäinen meriretkikin tehtiin vasta nyt. Tervetuloa Amigurumipajan Apinan mukaan Söderskärin majakalle!

Meri oli lähes tyyni, kun Marival II seilasi Vuosaaresta Söderskäriin. Sen verran oli kuitenkin tuulta, että purjeveneitä oli paljon liikkeellä.

Reilun tunnin matkan jälkeen majakan torni tuli näkyviin. Lähes koko viimeisen puolen tunnin ajan Apina seisoi veneen yläkannella aivan keulassa ja katseli lähestyvää majakkaa. Majakan torni kasvoi ja kasvoi ja viimein oltiin perillä.

Söderskärin majakka sijaitsee Mattlandetin saaren korkeimmalla kohdalla, Porvoon ulkosaaristossa, noin 15 meripeninkulman (1 meripeninkulma on 1852 m) päässä Helsingistä. Majakan alustavat piirustukset teki Albert Edefelt (taidemaalarin isä) ja lopullisen suunnitelman Ernst Lohrmann. Majakka valmistui 1862. 

Majakka rakennettiin tiilistä ja sen alaosa oli vuorattu graniitilla. Majakkatorni oli alun perin tarkoitus tehdä kokonaan harmaakivestä, mutta sitä ei saatu tarpeeksi. Vain kahdeksaan metriin asti riitti kiveä, ja loput oli tehtävä tiilestä. Majakassa huomattiin pian sen valmistumisen jälkeen vakavia puutteita. Se huojui kovassa tuulessa muutaman tuuman, se oli kallellaan ja keskeltä notkolla. Vuonna 1914-1917 koko rakennusta vahvistettiin ulkopuolta muuraamalla siihen ratakiskoista ja teräsköysistä rakennettu tukirakennelma, ikäänkuin korsetti. 

Lähes 40 metriä korkean majakkatornin näköalatasanteelta on kaunis näköala. Apina kiipeää ylös näköalatasanteelle. Lamppuhuoneeseen se ei viitsi mennä, siellä on ahdasta ja todella kuuma. 

Majakkasaari oli aikanaa monen ihmisen koti. Apinan kanssa kuvassa ovat Frei ja Lyyti. Majakan valmistuttua saaren työntekijöille tarvittiin asuintiloja. Yhtä aikaa majakan kanssa valmistuivat majakanvartijoiden punainen asuintalo sekä maakellari. Majakanvartijat sekä majakkamestari asuivat perheineen saaressa vuoden ympäri, ja majakkamestari huolehti, että työt tuli tehtyä ja opetti myös vartijoiden jälkikasvua. Sauna valmistui 1876 ja majakkamestarin talo 1911. Majakan vartijat poistuivat Söderskäriltä 1957, jolloin majakka automatisoitiin. Majakka sammutettiin kokonaan vuonna 1989. 

Majakan väki kalasti paljon. Apina tutki vanhoja verkkoja ja mietti, että se ei uskalla ottaa kalaa pois edes ongenkoukusta. Ehkä siitä ei olisi asumaan majakalla.

Apina katselee ulos majakan ikkunasta. Sen tumma silhuetti näyttää vähän muumilta.

Tove Janssonin kirja Muumipappa ja meri (Pappan och havet 1965) kertoo yksinäisyydestä ja ihmisenä kasvamisesta. Kirjassa muumiperhe ja Pikku Myy muuttavat kaukaiselle majakkasaarelle. Majakan arvellaan olevan Söderskär, vaikka Jansson antamat koordinaatit eivät siihen täsmääkään, vaan vievät 20 kilometriä idemmäs. Ollaan siis Muumipapan jäljillä. Amigurumipaja on ollut muumien äidin, Tove Janssonin jalanjäljissä kerran ennenkin. 

Amigurumipajan Apina löytää kivan muumihenkisen blogitekstin Söderskärin majakasta. 

Amigurumipaja on muuten ollut majakassa ennenkin. Muistatteko?
Viime kesänä Amigurumipajan Leijona kävi Bengtskärin majakassa.
Tänä keväänä Amigurumi-tyttö kävi Hailuodon majakassa.
Myöhemmin on tulosssa kuvia Kanadan Itärannikolta Peggy's Coven majakalta.

Vielä on aika monta suomalaista majakkaa jäljellä. Apina tutkii taulua Suomen vanhoista majakoista. Mikähän olisi seuraava?

Tornissa käytyään Apina lähtee tutkimaan saarta. Onpas polttopuista tehty hieno pino.

Saaren luonto on karu mutta löytyy sentään kasvejakin. Tämä on osmankäämi.

Mikäs tämä keltainen onkaan? Apina unohtaa joka kerta. Tällä kertaa ei ole luontokirjaa mukana.

Apina rakastaa auringosta kuumia kallioita. Se istuu katsemaan kallioita ja merta.

Ja vähän pitää myös käydä makaamaan. Tästä imetään auringon lämpöä ja energiaa koko pitkäksi ja pimeäksi talveksi.

Tässähän on ikäänkuin portaat, joita pitkin voi mennä uimaan. Apinasta vesi on ihan liian kylmää. Apinan matkakaveri sen sijaan ui pitkän kierroksen. 

Sitten on jo aika lähteä. Saarella vietetyt 2,5 tuntia tuntuvat aivan liian lyhyeltä ajalta. Täällä olisi voinut olla vielä vaikka kuinka monta tuntia. Ihana saari, ihana kesä ja ihana meri. Niin ja ihana majakka. Tänne tullaan takaisin.

Apina on tehty Heart & Sew -blogin ilmaisella ohjeella. Tein apinalleni raidallisen paidan. Apina on 32cm korkea ja sillä on 9mm turvasilmät. Se on tehty Catania-langasta 3,5mm koukulla. Mukavan kokoinen ja helppo matkakaveri.

Amigurumipajan retki Hailuotoon

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen Hailuodossa. Työmatka on samalla seikkailu ja vähän niin kuin lomamatka, jolla ei kuitenkaan pääse katsomaan ihan kaikkea, mikä näyttää kutsuvalta. Hailuotoon tullaan lautalla. Lauttamatka kestää 25 minuuttia. Sen jälkeen ajoimme koko saaren läpi noin 30 kilometriä Marjaniemeen Luotsi-hotelliin. Työn ohella ehdimme myös tutustua Hailuotoon ja Marjaniemen rantaan. Tervetuloa mukaan!

Hailuoto on saari Perämerellä Pohjois-Pohjanmaalla, Oulusta matkaa on noin 50 kilometriä. Ainutlaatuinen maisema ja luonnonolosuhteet ovat nostaneet Hailuodon, Perämeren suurimman saaren Suomen kansallismaisemaksi. Hailuoto on Ahvenanmantereen ja Kemiönsaaren jälkeen Suomen kolmanneksi suurin saari.

Saaren ensimmäisten osien arvioidaan nousseen merestä noin 1700 vuotta sitten, ja nykyisen muotonsa se on saanut useiden eri saarien yhteenliittymänä. Maannousun jatkuessa Hailuoto kasvaa aikanaan kiinni mantereeseen.

Hailuodon läntisimmässä kohdassa, Marjaniemessä, sijaitsee Marjaniemenmajakka. Majakan juurella sijaitsevassa entisessä Luotsausliikelaitoksen luotsiasemarakennuksessa toimii nykyisin Luotsihotelli ja luontokeskus.

Mekin kiipesimme majakkaan. Portaikko kiersi keskipylvästä ja oli kapea. Kunto kesti kuitenkin ylös asti. Pilvisenä päivänä ei nähnyt kovin kauas, mutta tunnelmaan pääsi.

Majakalta lähtevät pitkospuut kohti rantaa.

Hailuoto on suurimmaksi osaksi hiekkaa, jota meri ja tuuli ovat aikojen kuluessa muovanneet. Hailuodolle tyypillisiä ovat erikokoiset ja -muotoiset hiekkadyynit.

Ryhmä lapsia leikkii rannassa. Mikä mahtava ja valtava hiekkalaatikko täynnä täydellistä hiekkaa!

Hei, mennään mukaan! Katsokaa nyt, miten ihanasti hiekka aaltoilee.

Marjaniemessä on paljon pieniä punaisia mökkejä. Ne ovat vanhoja kalastajien majoja. Sopivat viehättävästi merenrantamaisemaan.

 Osa on jo nähnyt paremmat päivänsä.

Mitä nämä ovat? Verkonpainoja?

Luontotalossa voi pienempi pötkähtää kalaverkkojen päälle lepäämään.

Luontotalossa voi myös moikata kuuttia.

Hailuoto jäi kutkuttelemaan. Tätä saarta tekisi mieli kiertää enemmänkin.

Ehkä palaan vielä!

***

Nukke on tehty virolaisen Kristi Tulluksen eli Sidrun Zoon ohjeella. Ohje on maksuton. Muokkasin ohjetta jonkin verran ja esimerkiksi hiukset tein kokonaan oman mallin mukaan. Ensin mietin, ovatko raidalliset haalarit lopulta kuitenkin ihan hullun näköiset mutta ovathan ne aika pirteät, eikö? Nukke on tehty Catania-langasta 3,5mm koukulla. Nukella on 9mm turvasilmät. 

Amigurumipajan sadas päivitys: Punamekkoinen nukke ja monenlainen Hongkong

Tervetuloa punamekkoisen nuken matkassa Hongkongiin. Lehtien Hongkongista kertovat jutut ja matkaoppaat sanovat Hongkongissa olevan kaksi puolta - idän ja lännen kulttuuriperinteet. Minusta niitä puolia ja erilaisia Hongkongeja on paljon enemmän.

 

***

 

Tämä on Amigurumipajan sadas päivitys. Aloitin blogin pitämisen helmikuussa 2012. En silloin arvannut, että bloggaisin näin pitkään tai että innostus virkata amigurumeja jatkuisi. Vaan loppua ei näy. Vähitellen blogista on tullut enemmän ja enemmän matkojen ja retkien blogi. Kaksi puolta siis tässäkin. Vähintään.

 

Kun Hongkongiin lähtee harmaasta marraskuisesta Helsingistä, silmiä ja mieltä hellivät värit ja lämpö. Punamekkoisella tytöllä on matkassaan hyvä säätuuri. Sininen taivas ja sopivan lämpöiset päivät ja illat. Päivällä noin +25 eli mekossa tarkeni hyvin. Kannattaa varautua siihen, että metrot, bussit, kauppakeskukset ja ravintolat ovat todella hyvin ilmastoituja - neuletakki ja vaikka sukkahousut siis matkaan. Paikalliset kulkevat samoissa vaatteissa kuin me syyskuussa.

Vanha kauppahalli Western Market on yksi vanhimpia merkkejä siitä, että Hongkong on shoppailijan mekka. Punamekkoinen tyttö ei kauppakeskuksiin ennätä, sillä on paljon muuta ohjelmassaan. Tai no, metroasemille kuljetaan aina kauppakeskusten läpi, eli ikkunaostoksia voi tehdä paikasta toiseen kulkiessaan.

Hongkongin saaren luoteisosasta löytyy perinteistä Hongkongia. Sheung Wanin ja Westernin alueilla riittää katseltavaa. Kiinalaisia lääkkeitä myyvien kauppojen valikoimissa on apua vaikka mihin vaivaan.

Perinteisella kiinalaisella kirjoitusjärjestelmällä kirjoitetut kyltit ovat värikkäitä ja kauniita. Siirtomaahistorian vuoksi valtaosa kylteistä on englanniksi. Liikkuminen on helppoa vaikka ei kieltä osaisikaan - tosin vielä parempi on, kun on paikallinen opas tai useita.

Hei jatketaan tähän suuntaan - Sohoa kohti.

Vaikka voisi ajatella, että 7-8 miljoonan asukkaan Hongkong on pelkkää pilvenpiirtäjien betoniviidakkoa, on kaupungissa paljon puistoja ja monenlaisia istutuksia. Hollywood Road Parkin portti on kiinalaistyylinen ja katon keraamiset pyörylät samaa muotoa kuin monessa pienessä temppelissä.

Puistojen lammissa uiskeltelee värikkäitä kaloja ja kilpikonnia. Niiden hidasta etenemistä on hauska katsella. Oi tuolla menee yksi ihan pieni, Punamekkoinen tyttö huudahtaa.

SoHossa Hollywood roadin varrella on paitsi trendikkäitä kahviloita ja ravintoloita, myös valtava määrä antiikkiliikkeitä. Onkohan niiden kaikkien tavarat tuotu myyntiin ihan laillisesti, Punamekkoinen tyttö pohtii.

Man Mo -temppelissä on hyvä rauhoittua hetki. Temppelin katossa olevat suitsukespiraalit palavat viikkoa ja levittävät ympärilleen omaa tuoksuaan. Tähän ne nyt tulivat vinottain, eivätkä suostu kääntymään...

Seuraava kohde, Viktoria Peak. Peak tram -köysiratavaunu nousee korkean mäen huipulle. Vähän kuin huvipuistossa olisi. Varsinkin alaspäin matka oli paikoin vähän pelottava. Optisen harhan ansiosta näyttää, kuin pilvenpiirtäjät olisivat melkein 45 asteen kulmassa.

Ylhäältä on huikea näkymä. Peak tramin  kauppakeskuksestakin maisema näkyy, mutta vielä huikeampaa on lähteä kiertämään kolmen kilometrin mittainen lenkki. Kaupunkimaiseman lisäksi yllätyksen tarjoaa se, että Hongkong on viidakkokaupunki. Luonto, linnunlaulu, monenlaiset puut ja kasvit ja pään päällä lentävät isot kotkat.

Hongkongissa kannattaa käyttää kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja, niin monenlainen kuva vain vahvistuu. Punamekkoinen tyttö katselee Hongkongin saarta ratikasta. Kapeita ratikoita on hauska seurata ja niistä näkyy niin kalliiden alueiden korkeita torneja ja ihmisten vilinää kuin perinteisempääkin Hongkongia.

Metro on ehdoton tapa liikkua. Nopea ja kätevä. Toisinaan todella täynnä. Star Ferry -lautta on perinteisyydessään pakko kokea. Kaupungin iltavalojen keskellä se on ihana. Taksi on edullinen ja kätevä. Uusien territorioiden alueelle pääsee kevytjunilla. Lentoasemalle bussilla tai express-junalla. Heti alkuun kannattaa ostaa Octopus-kortti, joka käy kaikkiin kulkuneuvoihin.

 

Hongkongiin voi muuten tutustua myös monissa elokuvissa. Paikanpäällä vaan kokemus on hienompi. Siis jatketaan matkaa. Punamekkoinen tyttö katselee tarkkaan mainoksia niin metrojen liukuportaissa kuin kaupungilla. Joukossa on monta hauskaa.

Ja sitten niihin muihin puoliin. Tämä ei ole Kreikka tai Kroatia - tämä on Hongkong.

20 minuutin lauttamatkan päässä Hongkongin pääsaaren rannasta on Lamman saari. Ihana hiekkaranta, turkoosi meri, pienet kalastajaveneet. Etelän loma on mahdollista tehdä kaupunkireissun ohessa. Sunnuntaina saari oli täynnä matkailijoita mutta rauhallinen hetkikin löytyy. Ravintoloilla on isot akvaariot kalaa ja erilaisia meren herkkuja. Uimavesi tuntuu sopivalta vielä näin marraskuussakin.

Punamekkoinen tyttö istuu rannan ravintolaan syömään. Tällä matkalla syötiin paljon. Perinteinen tapa on tilata yhdessä monta ruokalajia ja jakaa ne. Kun on Hongkongissa asuvien vieraana, saa kokeilla monenlaisia herkkuja ja isännät kannustavat kokeilemaan. Ruokajuomana juodaan teetä. Punamekkoinen tyttö saa kehuja, kuinka hyvin hän syö puikoilla.

Ihana ranta. Tästä on hyvä kerätä voimia ja aurinkoenergiaa talven varalle.  

Sitten kaupungin valoihin. Hongkongin ilta on huikean hieno.

Vielä kaksi vinkkiä. Wong Tai Sin -temppeli on kaunis, värikäs ja täynnä ihmisiä. Kannattaa kiertää puutarhassa.

Lyhdyt ja värit hellivät punamekkoisen tytön mieltä.

Kuva ei tee oikeutta Chi Linin luostarille. Kaupungin hälyn ja ihmisvilinän jälkeen tämä on uskomaton rauhan tyyssija. Puutarha on huikean kaunis ja osittain vielä rakenteilla. Toisella puolelta siltaa on temppeli. Varsinaisen temppelialueen tunnelma on hieno ja patsaat kauniita. Hyvä paikka rauhoittua. Ei voi kuvitellakaan, että paikka on suuren liikenneympyrän keskellä. Täällä voi myös kokea pitkän kaavan mukaisen tee-hetken. Melkein meditaatiota.

 

Tämä ja paljon muuta - sitä on Punamekkoisen tytön Hongkong. Erityiskiitos mahdollisuudesta osallistua häihin ja kaikkiin siihen liittyviin perinteisiin. Paljon onnea ja rakkautta Kwanille ja Wendylle!

 

Virkkasin punamekkoisen tytön maksuttomasta espanjankielisestä ohjeesta. Hiukset tein oman mallin mukaan. Viehätyin punaisesta mekosta ja mustavalkoraidallisista sukista. Silloin en vielä tiennyt, että nukke lähtisi mukaani Hongkongiin. Kun nukkeni oli valmis, sen ohje tuli myös Amigurumipatterns-netiin - englanniksi. Maksutta sekin. Nukke on tehty Schachenmayerin Catania-langasta ja sillä on 9mm turvasilmät. Nukke on noin 30cm pitkä.