Tervetuloa punamekkoisen nuken matkassa Hongkongiin. Lehtien Hongkongista kertovat jutut ja matkaoppaat sanovat Hongkongissa olevan kaksi puolta - idän ja lännen kulttuuriperinteet. Minusta niitä puolia ja erilaisia Hongkongeja on paljon enemmän.
***
Tämä on Amigurumipajan sadas päivitys. Aloitin blogin pitämisen helmikuussa 2012. En silloin arvannut, että bloggaisin näin pitkään tai että innostus virkata amigurumeja jatkuisi. Vaan loppua ei näy. Vähitellen blogista on tullut enemmän ja enemmän matkojen ja retkien blogi. Kaksi puolta siis tässäkin. Vähintään.
Vanha kauppahalli Western Market on yksi vanhimpia merkkejä siitä, että Hongkong on shoppailijan mekka. Punamekkoinen tyttö ei kauppakeskuksiin ennätä, sillä on paljon muuta ohjelmassaan. Tai no, metroasemille kuljetaan aina kauppakeskusten läpi, eli ikkunaostoksia voi tehdä paikasta toiseen kulkiessaan.
Hongkongin saaren luoteisosasta löytyy perinteistä Hongkongia. Sheung Wanin ja Westernin alueilla riittää katseltavaa. Kiinalaisia lääkkeitä myyvien kauppojen valikoimissa on apua vaikka mihin vaivaan.
Perinteisella kiinalaisella kirjoitusjärjestelmällä kirjoitetut kyltit ovat värikkäitä ja kauniita. Siirtomaahistorian vuoksi valtaosa kylteistä on englanniksi. Liikkuminen on helppoa vaikka ei kieltä osaisikaan - tosin vielä parempi on, kun on paikallinen opas tai useita.
Hei jatketaan tähän suuntaan - Sohoa kohti.
Vaikka voisi ajatella, että 7-8 miljoonan asukkaan Hongkong on pelkkää pilvenpiirtäjien betoniviidakkoa, on kaupungissa paljon puistoja ja monenlaisia istutuksia. Hollywood Road Parkin portti on kiinalaistyylinen ja katon keraamiset pyörylät samaa muotoa kuin monessa pienessä temppelissä.
Puistojen lammissa uiskeltelee värikkäitä kaloja ja kilpikonnia. Niiden hidasta etenemistä on hauska katsella. Oi tuolla menee yksi ihan pieni, Punamekkoinen tyttö huudahtaa.
SoHossa Hollywood roadin varrella on paitsi trendikkäitä kahviloita ja ravintoloita, myös valtava määrä antiikkiliikkeitä. Onkohan niiden kaikkien tavarat tuotu myyntiin ihan laillisesti, Punamekkoinen tyttö pohtii.
Man Mo -temppelissä on hyvä rauhoittua hetki. Temppelin katossa olevat suitsukespiraalit palavat viikkoa ja levittävät ympärilleen omaa tuoksuaan. Tähän ne nyt tulivat vinottain, eivätkä suostu kääntymään...
Seuraava kohde, Viktoria Peak. Peak tram -köysiratavaunu nousee korkean mäen huipulle. Vähän kuin huvipuistossa olisi. Varsinkin alaspäin matka oli paikoin vähän pelottava. Optisen harhan ansiosta näyttää, kuin pilvenpiirtäjät olisivat melkein 45 asteen kulmassa.
Ylhäältä on huikea näkymä. Peak tramin kauppakeskuksestakin maisema näkyy, mutta vielä huikeampaa on lähteä kiertämään kolmen kilometrin mittainen lenkki. Kaupunkimaiseman lisäksi yllätyksen tarjoaa se, että Hongkong on viidakkokaupunki. Luonto, linnunlaulu, monenlaiset puut ja kasvit ja pään päällä lentävät isot kotkat.
Hongkongissa kannattaa käyttää kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja, niin monenlainen kuva vain vahvistuu. Punamekkoinen tyttö katselee Hongkongin saarta ratikasta. Kapeita ratikoita on hauska seurata ja niistä näkyy niin kalliiden alueiden korkeita torneja ja ihmisten vilinää kuin perinteisempääkin Hongkongia.
Metro on ehdoton tapa liikkua. Nopea ja kätevä. Toisinaan todella täynnä. Star Ferry -lautta on perinteisyydessään pakko kokea. Kaupungin iltavalojen keskellä se on ihana. Taksi on edullinen ja kätevä. Uusien territorioiden alueelle pääsee kevytjunilla. Lentoasemalle bussilla tai express-junalla. Heti alkuun kannattaa ostaa Octopus-kortti, joka käy kaikkiin kulkuneuvoihin.
Hongkongiin voi muuten tutustua myös monissa elokuvissa. Paikanpäällä vaan kokemus on hienompi. Siis jatketaan matkaa. Punamekkoinen tyttö katselee tarkkaan mainoksia niin metrojen liukuportaissa kuin kaupungilla. Joukossa on monta hauskaa.
Ja sitten niihin muihin puoliin. Tämä ei ole Kreikka tai Kroatia - tämä on Hongkong.
20 minuutin lauttamatkan päässä Hongkongin pääsaaren rannasta on Lamman saari. Ihana hiekkaranta, turkoosi meri, pienet kalastajaveneet. Etelän loma on mahdollista tehdä kaupunkireissun ohessa. Sunnuntaina saari oli täynnä matkailijoita mutta rauhallinen hetkikin löytyy. Ravintoloilla on isot akvaariot kalaa ja erilaisia meren herkkuja. Uimavesi tuntuu sopivalta vielä näin marraskuussakin.
Punamekkoinen tyttö istuu rannan ravintolaan syömään. Tällä matkalla syötiin paljon. Perinteinen tapa on tilata yhdessä monta ruokalajia ja jakaa ne. Kun on Hongkongissa asuvien vieraana, saa kokeilla monenlaisia herkkuja ja isännät kannustavat kokeilemaan. Ruokajuomana juodaan teetä. Punamekkoinen tyttö saa kehuja, kuinka hyvin hän syö puikoilla.
Ihana ranta. Tästä on hyvä kerätä voimia ja aurinkoenergiaa talven varalle.
Sitten kaupungin valoihin. Hongkongin ilta on huikean hieno.
Vielä kaksi vinkkiä. Wong Tai Sin -temppeli on kaunis, värikäs ja täynnä ihmisiä. Kannattaa kiertää puutarhassa.
Lyhdyt ja värit hellivät punamekkoisen tytön mieltä.
Kuva ei tee oikeutta Chi Linin luostarille. Kaupungin hälyn ja ihmisvilinän jälkeen tämä on uskomaton rauhan tyyssija. Puutarha on huikean kaunis ja osittain vielä rakenteilla. Toisella puolelta siltaa on temppeli. Varsinaisen temppelialueen tunnelma on hieno ja patsaat kauniita. Hyvä paikka rauhoittua. Ei voi kuvitellakaan, että paikka on suuren liikenneympyrän keskellä. Täällä voi myös kokea pitkän kaavan mukaisen tee-hetken. Melkein meditaatiota.
Tämä ja paljon muuta - sitä on Punamekkoisen tytön Hongkong. Erityiskiitos mahdollisuudesta osallistua häihin ja kaikkiin siihen liittyviin perinteisiin. Paljon onnea ja rakkautta Kwanille ja Wendylle!
Olipa mielenkiintoista, teillä on täytynyt olla unohtumaton matka! Punamekkoinen tyttö on kuin Reija itse :)
VastaaPoista