Vihtori-koiran matkassa Heinolassa

Viimeisenä kesälomapäivänä Amigurumipaja suuntasi kesäretkelle Heinolaan. Tervetuloa mukaan katsomaan, mitä hieman alle 20 000 asukkaan Heinolasta löytyy.

 

Ennen kuin mennään mihinkään muuas, käydään kylässä Vihtori-koiran etunimikaiman ja tämän perheen kotona. Heinola taitaa olla mukava paikka asua, Vihtori-koira miettii. Kysytäänpä sitä näiltä paikallisilta asukkailta.

"Terapiakana-Norman, onko täällä Heinolassa mukava asua", Vihtori-koira kysyy. Norman katsoo sitä ihmeissään. "Kummallinen kysymys".

"Täällä on kaikki oikein hyvin", Norman sanoo. "Meillä on kiva koti, oma piha ja sisällä yksi meistä hautoo parhaillaan - tulossa on pieniä tipuja". Vihtori-koira miettii, että kuulostaa hyvältä. Norman on kuitenkin jo menossa syömään lisää kirsikoita. Siispä Vihtori-koira lähtee katsomaan kaupunkia. Se saa mukaansa tuoreita kananmunia.

Vihtori-koira menee ensin lähiruokaa myyvään Heilaan. Kauppa on täynnä monenlaisia herkkuja. Vihtori-koira ostaa leipää, Heilan mansikka-limonadia ja hapankorppuja. Kaupan edessä myytävät korit ovat kauniita. Vihtori-koiran tekee mieli pientä koria.

 

Heinolassa on kauniita puutaloja. Vihtori-koira suuntaan yhteen niistä.

 

Sen on nälkä. Ravintola Heinolan Heilin pihalla on viihtyisä syödä. Tarjoilijan suosittelema Pahalaisen kana on hyvää ja sen päällä olevat rapeat bataattilastut ovat erinomaisia. Nam nam.

 

 Vihtori-koiraa alkaa ruuan jälkeen väsyttää. Mutta missä se oikein nukkuu?

Nukkumapaikka on valtavan suuren poppelin kolossa. Rohkea lapsi on kiivennyt puuhun, mutta se ei Vihtori-koiran unta haittaa. Onneksi se ei putoa puusta kesken unien.  Tässä puussa riittää puunhalaajille halattavaa.

Puusta Vihtori-koira ei putoa, mutta kun se menee Kylpylän uimarannan vesiliukumäkeen, käy hullusti. Vihtori-koira lentää isossa mutkassa kyydistä. Korvat vein lepattavat.

Se lentää Lääninkivalteri Aschanin talon pihalle. On kuin olisi tullut 200 vuotta ajassa taaksepäin talon pihaan ja puutarhaan. Nyt ei kuitenkaan jäädä tutkimaan museoita. Niitäkin Heinolassa riittää.

Vihtori-koira osuu sattumalta hauskaan kauppaan. Romua ja romantiikkaa on helppo suositella muillekin. Vanhoja lasimaljakoita hyllyissä väreittäin, paljon erilaisia peltipurkkeja, fillaritavaraa ja vanhoja huonekaluja sekä retrovalaisimia. Omistaja kertoo, että hän myy sitä, mistä itse tykkää. Vihtori-koira ostaa keltaisen Riihimäen lasin valmistaman ja Erkkitapio Siiroisen suunnitteleman kannun.

Entäs sitten Heinolan kulttuuri? No sillä on pitkät perinteet. Heinolassa syntynyt runoilija ja kirjailija Uuno Kailas on yksi Tulenkantajista.

 

 

 

Nykyään Heinolassa vaikuttavat Runonkantajat. Heidän järjestämänsä Runo kantaa -tapahtuma toi runot Heinolassa liikkuvien lähelle. Puihin oli kiinnitetty myös Uuno Kailaan runoja. Vihtori-koiralle tutumpaa on Juice Leskisen runous. Tässä puussa lukee: 

 

"On helppoa olla samaa mieltä,

on helppoa olla mieletön,

vaan enemmän löytää,

kun poikkeaa tieltä

ja oikaisee läpi metsikön."

Heinola on se kaupunki, jonka ohi ajat moottoritietä, kun menet Helsingistä Lahden ohi Jyväskylään tai Mikkeliin. Heinolan kohdalla on Tähtiniemen silta. Siltä sillalta on todella upea maisema molempiin suuntiin. Vettä ja siltoja Heinolassa riittää. Tänään on hyvä päivä ihailla Heinolan monia vesistöjä. Järvistä suurimmat ovat Ruotsalainen ja Konnivesi, joiden välissä virtaa Kymijoen Jyrängönvirta.

 Sitten tarvitaan virkistystä. Vihtori-koira syö viihtyisässä Café Kailaksessa jäätelön.

 

Mennäänkö kirkkoon? Ei tällä kertaa, Vihtori-koira tuumaa.

Heinolan lintutarhassa Vihtori-koira sen sijaan haluaa ehdottomasti käydä.

Heinolan lintutarha hoitaa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja ja palauttaa ne takaisin luontoon. Vuosittain hoitoon tulee noin 200-250 lintua, joista 30-40% pystytään palauttamaan takaisin luontoon.

Tällä viirupöllöllä on siipivamma, eikä se pärjää enää luonnossa.

Vihtori-koira pärjää hyvin kaupunkiluonnossa. Tässä on Heinolan rautatiesilta. Juna kulkee enää kerran päivässä, sillä nopeimmat junat eivät enää pysähdy täällä.

 

Vihtori-koiraa pelottaa sillalla vähän. Tai no, jonkin verran. Sillan raoista näkyy kaukana alhaalla virtaava vesi. Hui, entä jos putoan. Tai jotain tavaroita putoaa. Maisema on kuitenkin upea.

 

Sitten Vihtori-koira suuntaa sinne, mikä on Heinolan matkan pääkohde. Tämä rakennus on Heinolan  Harjupaviljonki.

 

Itämaisvaikutteisessa vuonna 1900 rakennetussa jugendrakennksessa Harjupuistossa toimii vohvelikahvila, josta saa sekä makeita että suolaisia vohveleita. Vihtori-koira ottaa tietenkin makean. Salmiakkia ja lakritsaa.

Tänä iltana Harjupaviljongissa on Viljami K:n keikka. Vihtori-koira tykkää matkalaukkuorkesterin musiikista ja se saa fanikuvan itselleen. Ja aforismi-lapun, jossa lukee "Sen näkee naamasta, kun lakkaa satamasta". Niin totta, Vihtori-koira miettii. Koko kesän on satanut niin paljon, että sitä ei ole paljoa hymyilyttänyt. Päivä Heinolassa sen sijaan on lämmin ja aurinkoinen. Vihtori-koira kiittää.

Keikan jälkeen on aika lähteä Tähtiniemen sillan yli kohti kotia. Kiitos Heinola ja kiitos matka- sekä keikkaseura. Tämä oli kiva päivä!

***

Vihtori-koira on tehty hollantilaisen Stip & Haak:n ohjeella. Ohjeet on saatavilla hollannin lisäksi myös englanniksi, tanskaksi ja ranskaksi. Vihtori on aika iso amigurumi. Se on 45 cm pitkä ja sen vatsan ympärys on 38 cm. Koira on tehty Schachenmayrin Catania-langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 12mm turvasilmät. Myös korvat on tehty Schachenmayrin langasta mutta pörröisestä. Catanian värisävyistä saa hienoja ja hyvin yhteen sopivia raitoja. Minun koiralleni on lisätty hassu napa. Olen tehnyt aiemmin saman suunnittelijan ohjeella kivan pöllön.