Prinsessa-apina pyöräretkellä

Onnea on, että kesä jatkuu. Syyskesän aurinkoinen sää houkutti pitkälle pyöräretkelle.

 



Seuraksi lähti Prinsessa-apina. Jostakin Lauttasaaren, Kaskisaaren ja Lehtisaaren välisistä silloista löytyi paikka, missä oli mukana paistatella hetki ja pitää pieni tauko. Ehkä syötiin vähän suklaatakin.

 

Munkkiniemen liepeiltä löytyi pala historiaa.

Näiden portaiden päässä on ollut Villa Solhem. Aurinkokoti. Prinsessa-apinasta tuntui, että sen sukua on täytynyt asua tässä aurinkoisessa pihapiirissä.

 

Villa Solhemin portaiden juurelta löytyi syksyn ensimmäinen todella punainen vaahteranlehti. Vaikka aurinko lämmittää, syksy kuitenkin tekee tuloaan.

Mutta antaa auringon vielä lämmittää.

Prinsessa-apina on tutun näköinen eikö? Blogissani ovat aiemmin seikkailleet sen lähisukulaiset Merirosvoapina ja Superapina.

 

Apina on tehty Christel Krukkertin ohjeella. Se on tehty Schachenmayrin Cataniasta 3,5 mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät.  

 

Ostin muuten kesällä Amsterdamista hollanninkielisen Aapjes haken -vihkosen, jossa näitä apina-ohjeita on lisääkin. Kunhan vaan kielitaito riittää, jossain vaiheessa luvassa saattaa olla Maanviljelijäapina, Balettiapina tai vaikka Raksamiesapina.

Prinsessa-apinan hauska yksityiskohta ovat sen puhvihihat. Melkoiset ovatkin. Kunnon olkatoppaukset.

Ja kun en ole varsinainen pitsin virkkaaja, meni helman tekemiseen pitkä tovi. Mutta kaunis siitä tuli. Pitäähän prinsessalla olla kunnon mekko.

Eikä prinsessa olisi prinsessa ilman kunnon kruunua - mietin tehdessäni, onko tämä jopa liian suuri.

Ja tietenkin apinalla on peukut. Pitäähän hänen voida vilkuttaa kuninkaallisesti.

Jaaha, se on aika jatkaa pyöretkeä Solhemin mailta eteenpäin.

 

Pienen turistipätkän paikka.

 

Matkan varelle osui Sibelius-monumentti. On ne putket hienoja.

 

Ja tottakai moikattiin Sibeliustakin.

 

Sibelius-monumentin kulmilla on Cafe Regatta. Hauskan omintakeinen paikka. Mutta sinne oli ihan liian pitkä jono. Ei me jaksettu jonottaa.

Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan. Kotikulmilta löytyy Cafe Piritta. Ei muuta kuin pyörä parkkiin, kypärä kainaloon ja teetä tilaamaan.

Prinsessojen syksynä tämä on minun panokseni prinsessa-touhuun. Ulkoiluttakoon Vichan Estelleä, odottakoot Madde rauhassa vauvaa, uutisoikoot muut Caterinen pojasta ja muista Euroopan prinsessoista ja hoveista.

 

Tämä prinsessa on tämän blogin kuninkaallinen huippu. ;)

 

Olen tehnyt myös muita Christel Krukkertin apinoita: Merirosvoapina ja Superapina. Raksamies-apina on tulossa blogiin.