Amigurumipajan Tuliapina Las Palmasissa

Terveisiä Kanarian saarilta!
Amigurumipajan Tuliapina lähti juhlimaan kuukalenterin uutta vuotta Gran Canarian -saarelle Las Palmasiin. 8.2.2016 alkoi kuukalenterin apinan vuosi, tarkemmin tuliapinan vuosi. Mikä voisikaan olla Tuliapinalle parempi paikka ottaa uusi vuosi vastaan, kuin tuliperäinen saari.
Tule mukaan katsomaan, mitä kaikkea Tuliapina lomallaan näki ja koki.

Tuliapina lomaili Las Palmasissa Playa de las Canterasin -rannalla. Kolme kilometria pitkä hiekkaranta oli ihana pehmeä ja sitä pitkin oli mukana kävellä. Helmikuun alussa päivät olivat aika pilvisiä mutta t-paidassa tarkeni kuitenkin useimmiten oikein mukavasti.

Mihin tuliapinan vuosi meitä kuljettaa? Tuliapina on älykäs ja kekseliäs. Sen iloisuus ja leikkisyys yhdessä varman ja impulsiivisen tulienergian kanssa leiskuvat liekkejä, kipinää ja kuumuutta vuoteen 2016. Valmistautuminen töiden tekemiseen ja henkilökohtaiseen ponnisteluun sekä ansaitsemien asioiden puolustamiseen auttavat tavoittamaan suuriakin unelmia. Mitä halukkaammin harkitaan uudestaan omaa mukavuusaluetta, saadaan uusia ystäviä ja laitetaan itsemme likoon, sitä suurempia palkintoja on luvassa.

Kuulostaa hyvältä!

Aluksi Tuliapina tutkii Las Palmasia sen pohjoisen keskuksen kulmilla. Linnan puistossa ruusut kukkivat. Kaupungissa on parhaillaan menossa karnevaalit ja myös kaupungin asukkaat ovat "kukassa". Lapset, aikuiset ja koirat ovat pukeutuneet karnevaalivaatteisiin ja kaikki ovat kaduilla tapaamassa tuttuja ja tuntemattomia. Asut on värikkäitä ja hauskoja.

 

Parque de Santa Catalinan vieressä sijaitsevilta markkinoilta Tuliapina ei löydä itselleen mitään. Puistossa sen sijaan tapahtuu karnevaaliaikaan vaikka mitä. Puiston ympärillä on myös monia ostoskatuja.

Hei katsos, kuka täältä löytyi! Rannan turistikaupassa on Tuliapinan Kanarian serkku. Hola!
Gran Canarialla muuten puhutaan aika vähän englantia ja usein pitääkin tulla toimeen pienellä espanjan sanavarastolla. Kanarian serkku opettaa Tuliapinaa mielellään:

Gracias = kiitos
Adiós = näkemiin
Buenos días = huomenta
Uno = 1
Dos = 2
Tres = 3

Gran Canarialla kannattaa vuokrata auto. Vuokrahinnat ovat edullisia ja tiet hyviä. Samalla myös näkee saarta monipuolisemmin. Tuliapina suuntaa ensin GC-2-tielle kohti länttä. Ensimmäinen pysähdys oli kauniissa Arucasin kaupungissa, jota hallitsee komea San Juan Bautistan katedraali. Vaikka katedraali näyttää vanhalta, se on rakennettu vuosien 1909-1977 välillä.

Arucasin talot ovat kauniin värikkäitä.

Vai mitä sanotte?

Saaren pohjoisosa on vihreä mutta vuoristoista on täälläkin. Arugas muuten on saaren virallinen banaanikaupunki ja banaaniviljelmiä onkin kaikkialla kaupungin ympärillä.

Arehucasin rommitehdas on yksi kaupungin nähtävyyksistä. Tuliapinalla on huono tuuri. Tehdas on kiinni karnevaalien takia. Tuliapina ostaa rommipullon tuliaisiksi kaupungilta ja keskittyy ihailemaan maisemia.  On myös ihanaa kävellä, kun ulkona on lämmintä.

Ja taas mennään. Arucasista Tuliapina jatkaa kohti länttä ja Agaeten pikkukaupunkia. Siinä missä Arucas oli värikäs espanjalainen pikkukaupunki, on Agaete kuin Kreikkaa. Kapeat kadut ovat yksisuuntaisia ja kaupunkilaiset ohjaavat käsimerkein ja autojen äänimerkein turistin ylös vuorille johtavalle tielle. Tuliapina suuntaan ylös Los Berrazalesiin. Tie on mutkainen ja kulkee ylös ja alas. Tuliapinasta on hauskaa ajaa mutkaista ja kapeaa tietä.

Matka palkitsee ja näkymät ylhäältä ovat huikeita. Vuoret ovat vihreitä ja alhaalla laaksossa ja rinteillä hohtavat valkoiset talot. Laaksossa kasvaa appelsiineja, papaijoja, avocadoja ja Euroopan ainoat kahvipensaat. Täällä on ikuisen kevään ilmasto.

Ihan mahtavaa! Ylös kannattaa suunnata. Kapean tien varrella on pieniä leveämpiä kohtia, joihin auton voi pysäyttää hetkeksi. Alas laaksoon on myös vaellusreittejä, mutta tällä kertaa Tuliapina ei suuntaa niille.

Agaeten pikkukaupungin vieressä sijaitsee Puerto de las Nievesin satama. Aallot loiskivat rantakiviin korkeina pärskeinä ja aurinko lämmittää Apinaa. Onneksi sillä on hattu. Pieni satamakylä on helmikuussa aika hiljainen mutta rantakadulla riittää kyllä kävelijöitä. Täältä pääsee tunnissa katamaraanilla Teneriffalle. Sinne Tuliapina ei kuitenkaan lähde, vaan se suuntaa rantaravintolaan syömään kalaa.

Tämä ovi on kuin kreikkalaisesta talosta, eikö totta!

Rantakadun päässä on pieni Ermita de las Nievesin kirkko. Tuliapina levähtää hetken sen aidalla. Evääksi se ostaa makeita paikallisia appelsiineja. Ja banaanit. Ne ovat täällä todella hyviä. Niin ja avocadot!

Toisen autoreissun Tuliapina tekee etelään pitkin GC-1-moottoritietä. Leveää hyvää tietä matka taittuu nopeasti ja tunnissa Las Palmasista ajaa Maspalomasiin. Opasteet ovat hyviä mutta silti Tuliapina eksyy vähän ja löytää itsensä valtavan golfkentän keskeltä. Onneksi muut matkailijat auttavat. Tuliapinan suuntana ovat Maspalomasin dyynit.

Neljän neliökilometrin laajuinen dyynialue on luonnonsuojelualuetta ja kävelemään pääsee vain tiettyihin paikkoihin. Hiekka on pehmeää ja se tuntuu hyvältä paljaiden jalkojen alla. Dyynien yli on vaellusreittejä mutta Tuliapina tyytyy vähän lyhyempään reittiin.

Pieni maistiainen rantalomaa!

El Faro -majakka on Maspalomasin tuntomerkki. Tuliapinan on kuitenkin jo aika jatkaa matkaa.

Se suuntaa etelän viimeiseen lomakylään, Puerto de Moganiin. Tätä kylää kutsutaan Pikku-Venetsiaksi. Oikeastaan kylän historia ulottuu vain 1980-luvun puoliväliin. Satamassa on sympaattisia kalastajaveneita ja valkoiset talot on rakennettu kanaalien päälle.

Kylä on myös täynnä kukkia. Punaiset ja oranssit ihmeköynnökset eli bougainvilleat kiipeävät villeinä valkoisten talojen seinillä.

Kylässä on paljon pieniä ravintoloita. Tuliapina käy syömässä ison murean pihvin. Alkuruuaksi kannattaa aina tilata salaattiannos, sillä niissä on mukana hyviä tuoreita hedelmiä.

Hei tämä kalastajavene on myytävänä! Pitäisikö muuttaa tänne ja aloittaa uusi ammatti, Tuliapina pohtii.

Se palaa kuitenkin takaisin Las Palmasiin. Paluureitiksi se valitsee rantaa myötäilevän GC-500-tien. Tie mutkittelee ylös ja alas, oikealle ja vasemalle vuorten rinteiden muotojen mukaan. Tuliapina ajaa tien päästä päähän mutta oikeastaan vain Maspalomasiin asti tie on aidosti mielenkiintoinen.

Las Palmasin vanhaan kaupunkiin Veguetaan tutustumiseen Tuliapinalle osuu hyvin pilvinen ja aika kylmä päivä. Taivas katoaa kokonaan pilviin. Catedral de Santa Anan tornista voi katsella kaupunkia ja merelle. Gran Canaria on helppo saari liikkua, sillä meri näkyy melkein aina ja sen avulla on helppo pitää ilmansuunnat selkeinä.

Veguetan kolonistiset talot ovat kauniita ja värikkäitä. Pilvisenä talvipäivänä valokuvat eivät tee niille oikeutta. Veguetan läpi kulkee pitkä ostoskatu Calle Mayor de Triana. Tuliapina käy myös tutkimassa Mercado de Veguaetan -kauppahallia ja erityisesti sen hienoja hedelmämyymälöitä. Tomaatit ovat niin isoja, että niitä myydään puolikkaina.

Tämä talo taitaa olla Veguetan tunnetuin rakennus. Kristoffer Kolumbus yöpyi Casa de Colónissa kolmeen otteeseen. Saaren ensimmäisen kuvernöörin asunnossa on kaunis piha, löytöretkiaikojen karttoja ja navigointilaitteita esittelevä näyttely sekä jäljennös Kolumbuksen La Nina -aluksen hytistä. Isot papukaijat vartioivat pihaa ja syövät pähkinöitä. Tuliapina pelkää vähän, etteivät ne vain tule nokkimaan sitä. 

Viikko kuluu nopeasti. Tuliapinan askelmittariin kertyy paljon askelia ja se käy joka päivä uimassa hotellin uima-altaassa. Kaikki päivät eivät ole aurinkoisia ja lämpiä mutta verrattuna kotimaan räntäsateeseen sää on erinomainen. D-vitamiinia ja tuoreita hedelmiä on nyt tankattu lopputalven tarpeisiin. Tuliapinan vuosi jatkuu kotona.

***

Tuliapina on muokattu Christel Krukkertin apina-ohjeista. Vaatteet tein kokonaan oman mallin mukaan. Apina on 40cm korkea ja se on tehty Catania-langasta. Apinalla on 9mm turvasilmät.

Amigurumipajan kettu antaa matkavinkkejä Riikaan ja Jurmalaan

Pakkanen on paukkunut Helsingissä monen viikon ajan ja mielessä alkaa olla matkahaaveita. Matkamato kutittelee. Ajatukset suuntaavat myös kesään. Amigurumipaja antaa ensi kesäksi matkavinkin - kannattaa suunnata Riikaan!

 

Riika on lähellä - linnuntietä Helsingistä Riikaan on vain noin 360 kilometriä. Riika sijaitsee Itämeren rannalla Daugavajoen (Väinäjoki) suulla. Riikaan voi matkustaa lentokoneella, Viron kautta linja-autolla tai omalla autolla Via Balticaa pitkin. Lento kestää alle tunnin ja lentoja saa edullisesti.

Tallinna on monelle tuttu - ensi kesän lähikohteeksi on siis hyvä valita toisen Baltian maan, Latvian, pääkaupunki. Lähde Amigurumipajan Ketun matkaan. Saat muutaman hyvän vinkin.

Riika on täynnä kauniita rakennuksia. Vanhan kaupungin rakennusten värit ovat herkullisia. Riiassa ja tutussa Tallinnassa on paljon samaa. Tallinnan tapaan Riika on vanha Hansakaupunki ja kaupankäynnin historia näkyy monissa rakennuksissa. Vanha kaupunki onkin tutunoloinen paikka aloittaa loma. Vanhan kaupungin alueelta löytyvät myös monet hotellit. Kettukin majoittuu vanhan kaupungin laidalle, lähelle bussipysäkkiä, josta pääsee kätevästi lentokentälle.

Herkullisia ovat Riian ruuatkin. Vanhasta kaupungista on helppo löytää hyvä ruokapaikka. Kannattaa kuitenkin ensin katsoa hinnat. Ihan lähekkäin olevilla ravintoloilla saattaa olla melkoiset hintaerot ja vanha kaupunki on tietysti kalliimpi kuin sen ulkopuolella olevat ravintolat. Nämä alkupalat olivat erityisen kauniita ja pääsimme heti maistelemaan perinteistä latvialaista leipää.

Riiassa on monta mahdollisuutta kiivetä katsomaan kaupunkia ylhäältä päin. Lintuperspektiivistä Väinäjoen rannalla sijaitseva kaupunki onkin kaunista katseltavaa. Pietarinkirkko (Sv Petera bazniica / St Peter's Church) on goottityylinen ja sen torniin noustaan hissillä (pääsymaksu). Kettu tykkää aina kiivetä näköalapaikkoihin.

Pietarinkirkon, kuten monien muiden Riian vanhimpien kirkkojen tornin huipulla ei ole ristiä vaan kukko. Kukko on kristillisen perinteen mukaan tehokas pahan karkottaja ja lisäksi Riian kirkkojen kukot toimivat tuuliviirin tavoin ja osoittavat tuulen suunnan. Kettu juttelee hetken Kukon kanssa ja kuulee monta hauskaa juttua kirkon historiasta. 

Tämän kirkon lisäksi Amigurumipajan Kettu kannustaa käymään ainakin Riian tuomiokirkossa (Riga Dom Cathedral). Sen kuuluisin osa on sen urut. Peräti 6768 pilliä omaava soittolaite liikutti säveltäjä Franz Liszt:ä niin paljon, että hän kirjoitti koraalin "Nun danket alle Gott" pelkästään näiden urkujen kunniaksi. Kettu ei päässyt konserttiin mutta sattumalta se kuitenkin pääsi kuulemaan urkujen soittoa. Päivän aikana alkanut sade oli jo kastellut sen jalat ja Kettu päätti mennä hetkeksi kirkkoon kuivattelemaan. Illansuussa, vähän ennen sulkemisaikaa kirkko oli tyhjä. Kun se istui kirkon penkkiin, alkoivat seuraavan päivän konsertin harjoitukset. Urut ja viulu soivat yhdessä hienosti. Todella kaunis ääni!

Ylhäältä tornista aukeaa hieno näköalan Vanhan kaupungin ylle, Väinäjoelle, uudelle hienolle kirjastolle ja viiden vanhan ilmalaivahallin kattojen alle levittäytyvälle torille. Siellä kannattaa käydä katsomassa niin syötäviä kuin kaikkea mahdollista tarpeellista ja tarpeetonta. Asiakaskunta painottuu kaupungin venäläisiin asukkaisiin. 

Kettu kävi katselemassa kaupungin kattoja myös Radisson Blu Hotellin (Latvijan 26) kattokerroksen Skyline baarista. Sinne pääsevät maksutta muutkin kuin hotellin asukkaat. Erityisesti auringonlaskun aikaan näkymä on hieno.

Kolmas näköalapaikka, jossa Kettu kävi oli neuvostotyylinen Latvian tiedeakatemian talo, joka tunnetaan paremmin Stalinin hampaana. Sieltä aukeaa näkymä hieman toisenlaiseen Riikaan, siihen enemmän Neuvostoliiton tyyliseen ja huonokuntoisempaan. Omalla tavallaan kauniiseen. Melkein ylös asti pääsee hissillä (pääsymaksu).

Pietarinkirkon viereisellä kaupungintalon aukiolla sijaitsee varmasti yksi Riian kuvatuin rakennus, upean koristeellinen Mustapäiden killan talo. Toisessa maailmansodassa täysin tuhoutunut, alkujaan 1300-luvulla rakennettu talo on rakennettu kokonaan uudelleen. Tähän Hansa-ajan kiltaan pääsivät vain naimattomat ulkomaiset kauppiaat. Voinko minä liittyä tähän kiltaan?, pohtii Kettu. Minähän olen naimaton ja ulkomaalainen. Ketulla ei ole mustaa päätä, mutta sillä on mustat tassut.

Samalla aukiolla sijaistee myös Miehitysmuseo. Mustapäiden talo luo Riian rumimpana pidetylle rakennukselle voimakkaan kontrastin. Neuvostovallan aikaisessa mustassa "laatikossa" oleva museo kertoo Latvian historiaa vuosilta 1940-1991, joiden aikana Latvia oli ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan ja jälleen Neuvostoliiton miehittämä. Neuvostovallan aikana yli satatuhatta Latvian asukasta vangittiin ja kuljetettiin Neuvostoliiton vankileireille kohtuuttomiin olosuhteisiin, joista museossa muistuttaa jäljitelmä vankileirin parakkiasumuksen nukkumasalista. Toiset yli satatuhatta joutui pakenemaan maasta.

Latvian historia vetää Ketun mielen apeaksi ja surulliseksi. Miehitysten aikana maan väestöstä kuoli uskomattoman suuri osuus ja maahan siirrettiin venäläisiä muualta Neuvostoliiton alueelta. Museo on koskettava ja juuri siksi sinne kannattaa mennä.

Palataanpa takaisin Riian hauskempiin rakennuksiin, Kettu sanoo. Tämä talo on yksi Riian vanhan kaupungin tunnetuimmista ja valokuvatuimmista taloista. Art nouveau -tyylisen kissatalon suunnitteli arkkitehti Shefel vuonna 1909. Nimensä talo on saanut kahdesta mustasta kissasta talon katolla. Tarinan mukaan talon rakennuttaja, rikas kauppias, suuttui kun häntä ei hyväksytty jäseneksi Suureen kiltaan, jonka talo oli kadun toisella puolella. Kostoksi hän asennutti talonsa katolle kaksi mustaa kissaa, hännät ylhäällä ja takapuolet killan taloa kohti. Kauppias voitti kiistan, pääsi killan jäseneksi ja kissat käännettiin arvokkaampaan asentoon. Toisen version mukaan kissat katsovat nyt väärään suuntaan, koska niiden asennus tehtiin kiireessä yön pimeydessä.

Hei, tulkaa tutkimaan lisää vanhan kaupungin kujia!

Riiassa kannattaa olla tarkkana. Yleensä kannattaa katsella ylöspäin, monissa taloissa on hauskoja koristeita. Tämä kaveri löytyy kuitenkin maan tasalta. Amigurumipajan Kettu ei ole ainoa kettu tässä kaupungissa.

Maan tasosta löytyy muutakin kaunista. Nama koristeelliset lattialaatat löytyvät sisäpihalta läheltä Ruutitornia.

Riian oopperatalo sijaistee Pilsetas-kanavan rannalla. Vuodelta 1863 peräisin oleva talo on kunnostettu vähän aikaa sitten alkuperäiseen loistoonsa ja modernisoitiin samalla nykypäivän tarpeisiin. Liput maksavat 6–­29 euroa eli näytöksiin pääsee pikkurahalla. Kettua harmittaa, kun sen matkan aikana ei ole esityksiä. 

Pilsetas-kanavaa ympäröivä puisto on kaikkineen hyvä retkikohde. Kaunis puisto, jossa on mukava tunnelma. Täällä on myös pieni silta, jonka kaiteeseen vastavihityt parit kiinnittävät lukon ikuisen rakkautensa ja sitoumuksensa merkiksi. Kaide on jo lukkoja mustanaan. 

Vanhan kaupungin lisäksi toinen kaupunginosa, johon matkailijan kannattaa suunnata on art nouveau -kortelit. Riian art nouveau eli suomalaisittain jugend-rakennusten arkkitehtuuriin vaikuttivat niin saksalaiset, itävaltalaiset kuin suomalaisetkin esikuvat. Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen tyyli muuttui yhä enemmän kansallisromanttiseen suuntaan. Suosittiin luonnonmateriaaleja ja perinteisiä latvialaisia koristekuvioita. Tunnetuin Riian art nouveau -arkkitehdeistä on Mikhail Eisenstein.

Kettu muistuttaa, että tällä alueella katseet kannattaa suunnata ylöspäin: hienoimmat ornamentit ja patsaskoristeet löytyvät kattojen rajasta. Upein jugend-reitti kulkee vanhankaupungin pohjoispuolella. Kauneimmat rakennukset sijaitsevat pitkällä Elizabetes ielalla, Strelnieku ielalla ja rauhallisella Alberta ielalla. Tämä kadunpätkä rakennettiin nopeaan tahtiin vuosien 1901 ja 1908 välillä ja numeroissa 2, 2a, 4, 8 and 13 voidaan ihailla Eisensteinin rakennuksia. Elizabetes ielan numeroissa 10a and 10b on Eisensteinin suunnittelemat rakennukset.

Kettu kiertää näitä kortteleita toisena matkapäivänään. Jos ensimmäinen päivä oli täydellinen kesäpäivä, toisena taivaalla alkaa kertyä pilviä ja pian alkaa sataa.

Kettu suuntaakin kahvilaan. Pienen neuvostotyylisen kahvilan herkut ovat hyviä, eivätkä maksa paljon.

Sateessa Kettu kiertää vielä monta kaupungin kohdetta ja päätyy illan suussa lämmittelemään Black Magic baariin. Paikka myy paitsi herkullista käsintehtyä suklaata, myös suosittua paikallista Black Balsamia. Voimakkaan makuisessa yli 250 vuoden historian omaavassa juomassa on käytetty 24 eri yrttiä. Kaunis paikka, jossa on hauskasti myös apteekin tunnelmaa. Tämä juoma on tietysti paitsi vahvaa, myös terveellistä.

Seuraavana aamuna Kettu ottaa junan Jurmalaan. Juna on jo itsessään hieno elämys. Tukumsiin menevästä junasta se jää pois Majorin asemalla.  Jurmalan kaupunki koostuu pienistä kylistä, jotka seuraavat toisiaan meren ja Lielupe-joen välissä helminauhan tavoin. Ne ovat järjestyksessä Lielupe, Bulduri, Dzintari, Majori ja Dubulti, ja jokaisen rannalla on oma tarjontansa. Jos aikaa on vain yksi päivä, Majori on hyvä valinta. Junamatka kestää sinne noin puoli tuntia. 

Jurmalan historia ranta- ja kylpyläkohteena alkaa jo 1800-luvulta. Meri, mäntymetsät ja lähes 30 kilometriä pitkä hiekkaranta ovat hyvä syy tulla Jurmalaan. Rannalla on myös hyvät palvelut. Uimaan on helppo mennä sillä pääsääntöisesti ranta on pitkään matala. Ketun matkapäivä on harmi kyllä todella tuulinen. Kettu ei tarkene mennä uimaan. 

Ja kun Kettu levittää vilttinsä hienolla hiekkarannalle, sen korvat ja koko vartalo on pian täynnä hiekkaa. Ja hiekkaa löytyy korvista vielä viikkoa myöhemmin.

Rannan lisäksi Jurmalassa kannattaa ehdottomasti tutustua arkkitehtuuriin. Kaupunki on kuuluisa pitsihuviloistaan, joiden tyyli on sekamelska arkkitehtuurin eri suuntauksia: art decoa, kansallisromantiikkaa ja funktionalismia. Majorissa kannattaa suunnata pois kaupungin pääkadulta Jomas ielalta ja kävellä poikkikatuja pitkin kohti rantaa. Yli 400 taloa on luokiteltu arkkitehtonisesti arvokkaiksi rakennuksiksi.

Pääkaduilla useimmat talot on jo korjattu ja maalattu uudelleen alkuperäisillä pastelliväreillä. Sivukaduille on rakennettu uutta: mauttomia ökyrakennuksia, mutta myös kauniita, moderneja puutaloja. Paikoin Jurmala tarjoaa myös aitoa neuvostoestetiikkaa.

Haluan ostaa täältä oman huvilan, Kettu innostuu. Sitten se katsoo hintoja ja talojen eteen parkkeerattuja isoja Venäjän rekisterissä olevia autoja. Ei ole Ketuilla rahaa näihin, sen on pakko todeta. 

Riikaan palattuaan Kettu käy katsomassa vielä yhtä kaupungin symbolia. Vapauden monumentti (Blivsibas pieminekli) valmistui vuonna 1935 symboloimaan Latvian vapautta. Neuvostovallan aikana patsas oli kiellettyä aluetta ja kukkien laskemisesta sen juurelle saattoi saada rangaistukseksi karkotuksen Siperiaan. Pylvään huipulla naishahmo pitää ylhäällä kolmea tähteä, jotka edustavat Latvian kolmea historiallista maakuntaa Kurzeme (Kuurinmaa), Vidzeme ja Latgale.

Hei mitäs täällä tapahtuu? Ketun matkaviikolla kaupungissa on lasten musiikki- ja tanssifestivaalit. Esityksiä on monessa paikassa ja esitysten jälkeen lapset poseeraavat monissa kuvissa. Kettukin asettuu riviin.

Riikaan jäi vielä paljon nähtävää. Tänne palataan vielä!

***

Kettu on tehty virolainen Kristi Tulluksen ohjeella. Hänen ohjeensa ovat kivoja ja olen tehnyt niillä monia amigurumeja. Kettu on mukavankokoinen matkakaveri. Se on tehty Catania-langasta 3,5mm koukulla ja sillä on 9mm turvasilmät. Kannattaa myös tutustua Kristi Tulluksen blogiin.

Ja hei, jos kuitenkin valitset matkakohteeksi Tallinnan, katso myös Amigurumipajan vinkit sinne. Tallinna on hyvä kaupunki pyöräillä!